Members Login
Username 
 
Password 
    Remember Me  
Post Info TOPIC: Pirireflat


Senior Member

Status: Offline
Posts: 182
Date:
Pirireflat
Permalink Closed


Yleensä puhutaan vaan siitä kuinka pahat reflat tulee subusta, pollesta yms. mutta minä olen elävä esimerkki siitä kuinka pahat viekkarit voi tulla pelkästään tuosta saatanan rotanmyrkystä. Kolmas päivä menossa ilman piriä ja ainakin viikko tarkoitus pitää taukoa, mutta tämä on jo nyt niin helvettiä etten tiedä miten kestän. Jokaista ruumiinosaa särkee. Siis sattuu oikein kunnolla. Pääss on mieletön jysäri, oksettaa, en pysty nukkumaan tai syömään, istun koneella mieletön vaate- ja peittokasa päällä ja silti on ihan gerpeleen kylmä. Kamala nuha ja sattuu kurkkuun. Kirjoittaminen tapahtuu hitaasti. En voi olla hetkeäkään yksin tai psyyke hajoaa. Mieleni yrittää murtaa minut jo nyt. Kuulen harhoja, näen harhoja. Aivan kuin piru tuijottaisi koko ajan minua ja tekemisiäni. Ääni sisälläni huutaa lisää piriä. Ääni sisälläni kertoo, että olen paska epäonnistuja ja ettei ole mitään hyötyä pitää breikkiä. Olenko tulossa hulluksi? En pystynyt olemaan himassa, koska pelkäsin ovikellon sointia ja sitä, että joku tulee väkisin sisään. Nyt olen kaverilla joka vaan pajauttelee. Mielialat vaihtelevat koko ajan, mutta pysyvät negatiivisina. Vuorotellen itken ja ajattelen itsaria, sitten taas saan raivarin ja riehun kunnes voimat loppuvat kokonaan. Ja voimat ovat toden totta lopussa. Tuntuu, että olen aivan yksin vaikka ympärillä on paljon ihmisiä. Ei ole ketään kenelle puhua. Ei ole mielenkiintoa tehdä juuri mitään. Ei huvita mennä edes ulos. Syön vaan ryynejä koko ajan enkä saa mitään aikaiseksi. Mutta ryynitkän eivät vie refloja, vähän vaan helpottavat. Erilaisia bentsoja on vaikka millä mitalla, sitten artoja ja tramaleita. Haluaisin kotiin, mutta sinne en voi mennä koska koko ajan joku käy oven takana. Kännykkä on kiinni.


Pahinta on kun tietää, että yksi soitto muuttaisi kaiken. Saisin vedot. Vedot. Mikä ihana sana. Se sana pyörii koko ajan mielessäni ja polttaa kuumemmin kuin tuli. Ajattelen vaan kuinka piikki menee ihoni läpi, työntyy suoneen. Vedän pakit ja sitten männän pohjaan. Hyvä olo ja energian virta menee läpi kehoni. Paha olo on poissa. Olen taas sama Devilla kuin aina ennenkin. Mutta siinäpä se. Minulle piri ei tuota sellaista oloa kuin useimmille teistä. Se tuo minulle tavallisen olon, jotta jaksan taas eteenpäin. Mutta olen niin kyllästynyt tähän elämään. Se on täynnä rikollisuutta ja huumeita. Ja minä käytän niin paljon. En ainoastaan piriä vaan myös kaikkea mahdollista muuta. Ihmettelen muiden tavoin kuinka olen näinkin hyvässä kunnossa, mutta tietysti iloinen siitä. Ihmisiä lähtee koko ajan ympäriltä. Toiset menevät loppuelämäkseen suljettujen ovien taa, psykiatrisille tai linnaan. Jotkut taas poistuvat tämän maan päältä ilman oikeaa syytä. Polleövereihin, piripsykoosissa tehtyyn itsariin tai sitten heidät tapetaan velkojen takia.


Tämä elämä ja maailma on jokaisen oma valinta. En syytä ketään muuta kuin itseäni, mutta tälläiseksi minä kasvoin. Synnyin ja vartuin keskellä väkivaltaa, huumeita ja viinaa. Sain aina pelätä ja isäni tappoi silmieni edessä miehen joka yritti kiskoa minulta housuja alas kun olin vielä niin pieni etten tajunnut minkä takia. En ymmärtänyt mitään. En vaan halunnut koskaan kasvaa aikuiseksi, koska luulin, että kaikki aikuiset ovat samanlaisia. Minä en halunnut olla. Vaan mikä minusta tuli? 14-vuotiaana piikittelin päivittäin kuin vanha tekijä. Kukaan ei koskaan välittänyt. Minulla ei ollut vanhempia tai kotia. Olen aina joutunut tulemaan toimeen omillani. Välillä olen todella vihainen siitä ettei kukaan puuttunut, mutta kun menneisyyttään ei voi muuttaa. Vain tulevaisuuteen vaikuttaa. Lopettaminen tuntuu vaan niin mahdottomalta. Minulla on silti paljon tunteita ja kiinnostusen kohteita huumeiden ohella. Ne määräävät elämääni, mutta eivät ole ainoa asia tässä. Haluan jotain muuta. Haluan elää ja tuntea. Ilman piikkiä jota samalla rakastan ja vihaan. Tällä hetkellä ei ole voimia mihinkään. En jaksa edes tanssia. Sattuu niin paljon. Fyysisesti, psyykkisesti ja henkisesti. Eli kaikin mahdollisin tavoin. Ihan kuin joku kuristaisi koko ajan... En enää tiedä mikä on päämääräni. Ainakaan tällä hetkellä. Pystyisinkö muka lopettamaan kokonaan? jos pystyisin niin mitä sitten tekisin? Kävisin töissä ja harrastuksissa vai? Mitä elämää se on?


Nimim. kolmas päivä helvettiä menossa



__________________
"Rakkaus on sokeaa" hän totesi ja työnsi jälleen kerran piikin täynnä myrkyllistä nautintoa suoneensa.


Senior Member

Status: Offline
Posts: 151
Date:
Permalink Closed

Otan osaa ja koita kestää, kyllä se raitis päivä vielä koittaa....

__________________
-Se on se ensimmäinen piikki joka koukuttaa-


Senior Member

Status: Offline
Posts: 182
Date:
Permalink Closed

Kiitos. Sitä minäkin toivon. Että saan olla onnellinen ja vapaa ilman riippuvuutta. Olen vaan niellyt tämän koukun niin perkeleen syvälle. Liian syvälle. Mutta on pakko ajatella, että vielä sekin päivä koittaa kun olen täysin vapaa, vaikka välillä se ajatus tuntuu liian kaukaiselta..

__________________
"Rakkaus on sokeaa" hän totesi ja työnsi jälleen kerran piikin täynnä myrkyllistä nautintoa suoneensa.
Anonymous

Date:
Permalink Closed

Myötätuntoni edelleen sinulle


Epävarmana on vaikea puhua epävarmuudestaan, mutta varmana voi puhua menneisyydestään. Ja jos rakastaa niin on myös äärimmäisen haavoittuvainen. Ne kulkee käsi kädessä. Olla tarpeeksi pehmeä, mutta myös kova samalla, siinä tarpeeksi tehtävää yhdelle elämälle. Oikeesti on pakko puhua tunteistaan jos ei halua tuntea itseään yksinäiseksi. Mutta jostain syystä olen absoluuttisen varma, että elämä vielä aukenee - minullekkin.


 


 



__________________
Anonymous

Date:
Permalink Closed

no jesuiitra

__________________


Senior Member

Status: Offline
Posts: 182
Date:
Permalink Closed

Kiitos sinullekin jesu. (En jaksa kirjoittaa koskaan millään jesuiitta, joten nyt kerrankin laitoin sen lyhennettynä!) Se on kyllä helvetin vaikeaa olla kova. Kestää tätä maailmaa, elämää ja olla julma. Peittää sisimpänsä, kätkeä heikkoutensa ja pitää kova ulkokuori oikean minuutensa päällä. Varsinkin kun joutuu näkemään ja tekemään asioita jotka ovat toisinaan niin kamalia ettei voi ymmärtää kuinka niihin pystyy. Silti samalla pitäisi olla pehmeä. Muttei kuitenkaan liiaksi. Minä rakastan rakastaa, vihaan vihata, mutta kuitenkin teen molempia. Elän liikaa tunteideni mukana, mutta kuitenkin osaan kätkeä ne tarpeen tullen. Olen sekoitus kovaa ja pehmeää. On vaan vaikeaa olla molempia tasapuolisesti.


Välillä toivon, että olisin tunteeton. Pystyisin kovettamaan sydämeni kuten moni muu. Olemaan tunteeton. Tekee pahaa katsoa kun toiset vievät sieluja pois ruumiista. Tappavat. Olipa syynä velka tai joku muu. Minä en tapa. En pysty siihen. Väkivaltaan kyllä tarpeen tullen vaikka sitä vihaankin. Mutta jos en olisi tarpeeksi kova tai osaisi tapella niin minua ei olisi enää. Minut olisi nitistetty kuin hyttynen, josta jää vain pieni läntti ikkunaan. Mutta minä olen mukana. Minä olen mukana liikaa. Tiedän liikaa, olen nähnyt liikaa, ollut mukana liian kauan. "Syntynyt mukaan näihin piireihin" kuten ne sanovat. Eikä minulla ole kuulemma asiaa pois. Mutta minä olen minä ja tämä on minun elämäni. Ja vain minä olen se joka päättää mitä elämälläni teen. Ainakin niin sen pitäisi olla. Mutta kaikki ei mene niin kuin pitäisi. Ei lähellekään.


Minä kuuntelen mielelläni. Olen luotettava ja minulle voi avautua, mutta en itse avaudu. En vaan osaa puhua ja luottaa. Mieluummin pidän asiat sisälläni ja olen hiljaa. Mutta se on huono juttu. On totta, että avautuminen voi koitua heikkoudeksi, mutta niin voi myös hiljaisuus. Jos ei puhu kenellekään niin kaikki purkautuu ulos tavalla tai toisella ennemmin tai myöhemmin.


Kyllä elämä vielä aukenee meille molemmille jesu. Asioilla on tapana järjestyä. Ainakin niin kannattaa ajatella. Mutta kuten usein sanon, vaikka huomenna onkin uusi päivä niin ei niitä päiviä loputtomasti ole. Ja nyt kadotin koko homman pointin enkä enää edes tiedä mistä kirjoitin. Kunhan yritän unohtaa ja tukahduttaa tuskaa joka on kuitenkin niin loputon ettei ääretönkään riitä sitä kuvailemaan. Muistoja mielestä kun on mahdotonta repiä pois. Ne eivät lähde vaikka kuinka vuodattaisi verta ja kyyneliä...



__________________
"Rakkaus on sokeaa" hän totesi ja työnsi jälleen kerran piikin täynnä myrkyllistä nautintoa suoneensa.


Senior Member

Status: Offline
Posts: 142
Date:
Permalink Closed

Yritä jaksaa ja kestää vielä. Maailma voi näyttää niin erilaiselta, kun päässä pyörii eri asiat. En osaa nyt oikein mitään sanoa, mutta se mitä sä kirjotat on jonkinlaista avautumista. Sun jutuista on paistanut läpi se, että et oo luovuttanu, alistunu. Oot selvästi miettinyt asioita, jollain tasolla ehkä tiedät mitä haluat, sulla on arvoja, joista oot pitänyt kiinni.
Toivon oikeasti, että saat vietyä itteäs parempaan suuntaan. Ei se helppoa ole, mutta kyllä sä pystyt siihen.

__________________


Senior Member

Status: Offline
Posts: 176
Date:
Permalink Closed

voimia ja jaksamista minunkin puolestani niin devillalle kuin kaikille muillekin samoin tunteville/kokeville. en osaa oikeen sanoa mitään lohduttavaa koska en ole [vielä?] tuossa tilassa enkä siis tiedä miten kamalalta voi tuntua, mutta minusta on hienoa että jaksat silti pitää vaikka väkisin välipäiviä. kyllä se elämä vielä alkaa näyttämään hyvältä, ei vaan saa luovuttaa. pärjäilkää!

__________________
sähkö on sinistä ja sattuu
W10


Senior Member

Status: Offline
Posts: 176
Date:
Permalink Closed

Kestämistä. Kyllä se siitä.

__________________
"Black windows are paint / I scratch with my nails / I see others just like me / Why do they not try escape?"


Senior Member

Status: Offline
Posts: 148
Date:
Permalink Closed

Kestämistä!

Sinun tekstisi ovat vaikuttaneet minuun syvästi. En usko kokeilevani piriä vähään aikaan. Liian pelottavan tuntuinen aine.

__________________
- http://huumeet.tk/ -


Member

Status: Offline
Posts: 46
Date:
Permalink Closed

Niin. Itse en tiedä minkälainen olo sulla on. Psykedeeleilen enempi, mutta se on selvää että helppoa tuo ei ole


Ei muuta kun voimia, ei kai tässä muuta voi tehdä kuin "olla hengessä mukana". Kirjottele tänne jos taas ahdistaa. Meitä on täällä joukko tukemassa


Koukut on kyllä p*rseestä.



-- Edited by merecraft at 20:50, 2005-01-03

__________________
~Merecraft


Senior Member

Status: Offline
Posts: 130
Date:
Permalink Closed

Voimia . Sinun ansiosta devilla en ole kokeillut enkä ole edes enää kiinnostunut piristä tekstisi ovat upeita ja vaikuttaa minuun, kiitos. Sano sille pirille Murr jos viellä tapaat.

__________________
"Saisinko Arvion Sinisestä?"


Senior Member

Status: Offline
Posts: 182
Date:
Permalink Closed

Tää on varmaan tuhannes kerta kun alan kirjoittaa tänään tähän topiciin. Sitten pyyhin tekstin pois ja aloitan taas uudelleen. No nyt lähtee taas uusi yritys... Tulin hetki sitten himaan pitkästä aikaa. (Tai no pitkästä ja pitkästä, mutta siis en ole uuden vuoden jälkeen kotona ollut.) Oli ihanaa tulla lukemaan tätä topicia kun olitte niin monet jaksaneet sanoa jotain lohduttavaa. Kiitos. Liikutuin oikeesti.


Ajatukset ovat edelleen ihan sekaisin. En pysty olemaan yksin. En uskalla olla yksin. Nyt kun pysähtyy vihdoin edes hetkeksi paikalleen niin tajuaa mitä piri on todella tehnyt. Olen miettinyt paljon elämääni. (Tai koska en miettisi? Ikuinen mietiskelijä kun olen...) Mutta en yhtään ihmettele miksi puhutaan piripsykooseista. Olen monen monta kertaa nähnyt kuinka ihmiset sekoavat totaalisesti aineista. Joutunut soittamaan ambulanssia, estämään ettei kaveri juokse junan alle, hyppää katolta alas tms. Mutta alan ymmärtää taas hieman paremmin miksi. En ole ottanut piriä joten en ole normaali. Kärsin hirveistä refloista koko ajan enkä osaa kuin itkeä. Silti en pysty puhumaan. Mistä puhuisin? Kenelle puhuisin? Mutta psyykeeni aion voittaa vielä joku päivä takaisin. Sitä on mahdotonta kuvitella miltä tuntuu elää koko ajan valvovan katseen alla. Minä tiedän miltä se tuntuu. Minusta tuntuu, että piru tuijottaa. Sen katse porautuu lävitseni. Se nauraa minulle. Se haukkuu minua. Se haluaa, että sorrun. Kaikki haluavat, että sorrun. Minä en halua sortua, mutta himoni yrittävät voittaa haluni. Ääni sisälläni kuiskaa lempeästi, "vain yhden vedot ja tuska on poissa." Mutta yksillä vedoilla helvetti on taas auki. En yhtään ihmettele jos ihmiset psykoosissa hyppäävät parvekkeelta alas, koska omat harhani ovat tällä hetkellä liikaa. Huh huh. Ei tämä ole enää sitä vetämistä kuin joskus. Ei ole ollut moneen vuoteen. Joskus tämä oli ihanaa, piristävää, hauskan pitoa, aikaansaamista ja vaikka mitä. Huonot puolet olivat laskut, mutta kuka niistä välitti? Ei kukaan.


Huonot puolet tajuaa todella vasta sitten kun ne kokee ja siihen voi mennä vuosia. Miksi ihmiset aina luulevat pystyvänsä käyttämään "sopivasti"? Ei minusta tule narkkaria. Minä tiedän aineiden vaarat, minä hallitsen aineet nyt ja aina eikä toisinpäin. En tee toisten virheitä. Kaikki toistelevat samoja lauseita kerta toisensa jälkeen ja luulevat olevansa kavereita vahvempia. Jokainen luulee pystyvänsä olemaan aineen kuningas, mutta minä näen kuinka jokainen vajoaa suohon kerta toisensa jälkeen. Se tekee pahaa. Olen itse tehnyt samoin. Niinhän me kaikki. Kukapa nyt haluaisi olla heikko, riippuvainen, narkomaani. Ei kukaan. Raja ongelmallisen ja ongelmattoman käytön välillä on kuitenkin niin pieni, että sitä on lähes mahdotonta huomata. Ihminen itse alkaa huomata riippuvuutensa vasta sen jälkeen kun hän on ollut koukussa jo jonkun aikaa. Totuudelta suljetaan silmät ja jatketaan kaman vetoa. Silti totuus polttaa kuumemmin kuin tuli ja sitä on mahdotonta tukahduttaa.


Eräänä päivänä sitä avaa silmänsä kunnolla ja on kasvotusten todellisuuden kanssa. Huomaa, että elämän vuodet ovat valuneet hukkaan. Kaikki ne unelmat joita oli, ovat valuneet kuin vesi hiekkaan. Sitä huomaa muuttuneensa. Kaikin tavoin. Aineet eivät muuta ihmistä pelkästään ulkonäöltä. Ei. Ne muuttavat luonnetta, mieltä, ajatuksia, tunteita, sielua. Ne ottavat ihmisen vangikseen ja saavat tekemään asioita joita ei joskus halunnut nähdä edes pahimmassa kauhuelokuvassa. Kavereita lähtee pois. Väkivaltaa ei säästetä. Hengen menetys on usein niin pienestä kiinni, että mietin miksi olen vielä elossa? Miksi olen vielä tässä kitumassa? Olisi joku ottanut minut pois tai olisinpa psykoosissa suljettujen ovien takana, niin ei tarvitsisi kestää tätä helvettiä. Helvettiä, joka on niin todellista, että sitä pystyy koskettamaan.


Mutta ehkä kaikella on joku tarkoitus? En voi olla varma, mutta helpottaa ajatella, että hengitän vielä koska jotain on edessäpäin. Vain pieni osa kanssani samassa tilassa olevista selviää. Se on murheellista, mutta totta. En kehuskele käytölläni. Häpeän sitä. Vihaan sitä. Vihaan itseäni sen takia. Mutta en kuitenkaan ole viikonloppu-käyttäjä. Olen liian paljon käyttänyt nisti, joka on toisaalta hyvin huonossa kunnossa, toisaalta taas ihan perkeleen hyvässä kunnossa. Ainakin jos vertaan "kavereihini." Saisinpa laitettua teille kuvan heistä niin harva haluaisi koskaan koskea piriin, subuun tai polleen. Te jotka ette ole koukussa. Älkää päästäkö sitä tähän! Jos voitte niin älkää käyttäkö ollenkaan. Menetätte paljon enemmän käyttämällä kuin käyttämättä jättämällä. Siis jos katsotaan pidemmällä aikavälillä. On tietysti niitäkin tapauksia jotka pystyvät tuohon ns. "viihdekäyttöön" mutta heitä on liian harvassa. Onhan heitä tietysti koneen äärellä paljon, mutta todellisuus on toista. Minä olen poikkeustapaus kun viihdyn koneella, netissä. Mutta tämä on minun hengitysaukkoni. Tämä on pieni aukko minun maailmastani parempien ihmisten maailmaan. Tai tietyllä tavalla parempien.


Älkää antako tuulen viedä vaikka sen vauhdissa tuntuisikin liian hyvältä. Koska siinä se ansa juuri piilee. Se tuntuu liian hyvältä lopettaa. Se vangitsee ja vapauden saaminen voi olla mahdotonta. Kukaan ei ole tarpeeksi vahva. Ei kukaan. Jokainen voi jäädä koukkuun. Tämä ei ole tarkoitettu saarnaksi. Tämä on vaan tekstiä jota tulvii päästä. Sekavasta päästä. Ihmiseltä joka ei halua kenenkään muun kokevan samaa kärsimystä, vaikka kuitenkin joutuu näkemään koko ajan paljon pahempaakin. Mutta olen iloinen jos kirjoitukseni on auttanut edes jotain pysymään erossa. Sitten olen tehnyt jotain hyvää tällä maapallolla.


Ja mä sanon Lasipallo aina *murr* jos on kyseessä Herra A tai joku muu ketä en haluaisi tavata. Se on mun rakas sanani. Nyt alkavat taas kyyneleet nousta silmäkulmiin. Eli paukut tähän väliin. Vähän bentsoja ja kodeiinia. ("Riippuvuutta ei saisi vaihtaa toiseen." Tiedän, enkä vaihdakaan. Helpotan vaan tuskaani jota muuten on mahdotonta kantaa.)


:llä, Devilla (Olen ollut koko tämän vuoden ilman piriä!! Vähän kuulostaa pitkältä ajalta, vaikka onkin vasta viides päivä menossa. Tai no, viides. Kyllä sekin kuulostaa paljolta.)



__________________
"Rakkaus on sokeaa" hän totesi ja työnsi jälleen kerran piikin täynnä myrkyllistä nautintoa suoneensa.
Anonymous

Date:
Permalink Closed

Devilla,


sanon vaan sivustaseuraajana että sä kirjoitat todella hyvin! Lisäksi vaikutat kaikesta huolimatta henkisesti todella vahvalta tyypiltä. Sulla on täydet mahdollisuudet päästä vielä lopullisesti eroon kamasta ja oppia nauttimaan elämästä, kenties ensimmäistä kertaa sun elämän aikana. Tie siihen on kyllä todella pitkä ja pelkkä kamasti irti pääseminen ei siihen riitä. Mutta jos tahto on noin kova kuin sulla tuut kyllä vielä selviämään!!


 


Jaksamisia!


_anonyymi ville



__________________


Member

Status: Offline
Posts: 32
Date:
Permalink Closed

Devilla, todella paljon peukkujenpitoa sinulle. Aiotko nyt yrittää kokonaan piristä irti, vai ajatteletko tämän taukona? Kun olet nyt jo viidettä päivää ilman, eikö olisi hyvä idea tässä vaiheessa asettaa isompi tavoite?

Tajuat kyllä paljon tilanteestasi. Se on erittäin hyvä merkki. Uskon ymmärtäväni, kuinka vaikeaa on silti tehdä sitä lopettamispäätöstä niin kauan kun käytön puolesta puhuu vähänkin asioita...

__________________
What the fuck are we doing out here in the middle of the desert?
1 2 3 4  >  Last»  | Page of 4  sorted by
 
Quick Reply

Please log in to post quick replies.

Tweet this page Post to Digg Post to Del.icio.us


Create your own FREE Forum
Report Abuse
Powered by ActiveBoard