Omaisia ei ole kateissa tai menehtynyt, mutta vasta tänään mulle on alkanu valkeneen kuinka pahasti tuolla kävikään. Uutispimennossa kun elän. About 90000 ihmistä kuollu, lisää maanjäristyksiä(=aaltoja) luvassa ja kulkutaudit leviämässä, uhrien määrä mahdollisesti kaksinkertainen tautien jälkeen. Ei paljo naurata... Osanotot jos joltain on joku läheinen kadonnut/kuollut.
Tässä vielä helppo tapa tehdä jotain hyödyllistä, jos puhelinlaskut antaa periks(ja vaikka ei antaiskaan):
SPR katastrofirahasto:
0600 41 41 41 (20 euroa / puhelu + pvm) tai 0600 412 777 (10 euroa / puhelu + pvm) tai 0600 411 777 (5,05 euroa / puhelu + pvm)
Unicef:
0600 14501 (15,11 euroa/ puhelu)
On mistä valita. Postatkaa vaikka tähän jos olette soittaneet, saattaa rohkaista muita boardin lukijoita samaan, eh?
quote: Originally posted by: Pinkkivi "Soitin. Katselin eilen juuri gore-sivuilta pätkiä ja kuvia. Ei ole kaunista ei :/
En ymmärrä kyllä tommosten sivujen pitäjiä. Webmasterille vois opettaa hieman kunnioitusta ja tapoja. Ainakin voisin luulla, että itselle tulis aika paska fiilis jos noista kuolleiden kuvista löytyis joku omainen.
*kaivaa kirveen arkusta*
edit: kolme kaveria kans kunnossa paikanpäällä.. jatkaa matkustelua.
quote: Originally posted by: vrtstl "mielestäni aivan helvetin hyvin kirjoitettu kolumni aiheesta löytyy täältä"
Toi on helvetin hyvä, ja ihan samaa mieltä itsekin kuin kirjoittaja. Sitä vaan aina itse unohtaa muut kun menee itsellä kohtuullisen hyvin. Kun tapahtuu jotain tuollaista niin tajuaa kuinka mitättömiä ihmiset loppujenlopuks on. Itseä häiritsee tuo uutisointi; turistien korokkeelle nostaminen ja uhrien haastattelut heti Suomeen saavuttua. Antaisivat olla. Paikallisten asukkaiden ahdinko on lähes unohdettu uutisissa. Eniten tämä kuitenkin heitä koskettaa ja tulee koskettamaan. Niitä vaan porukalla auttamaan, ei tässä muuta voi tehdä kuin lahjoittaa edes jonkinverran rahaa ja toivoa, että taudit saadaan jotenkin edes aisoihin. Toivottavasti ei mene toinen 100 000 niihin.
edit: Kadonneiden listalla näyttää olevan paljon perheitä. Tietyllä tavalla lohduttavaa, että menee sitten koko perhe yhtä matkaa. Kadonneiden listalta sisko tunnisti yhden perheen. Eihän tuo lopullinen ole vielä, mutta kai kannattaa odottaa pahinta.
Aika kauheeta toi mitä siel on sattunu. Oma mutsi oli tuolla sillon ku se tapahtu ja kyllä vähän pomppas ku kuulin tapauksesta. Onneksi nyt takaisin kotimaassa. Muita tuttuja ei mulla tuolla ole. Hirvittää oikeen, kun miettii kuinka moni siellä menetti kotinsa, omaisensa tai oman henkensä. Eikä tää vielä ole ohi.
Pakko se oli minunkin soitta tuonne. Joku muu tarvitsee sitä vitosta enemmän kun minä, joten kannan korteni kekoon.
Todella ikävää. Sanat eivät riitä kuvailemaan. Mutta saa myös miettimään, että joka päivä kuolee ihmisiä joka puolella maailmaa johonkin. Kuinka moni joutuu kuolemaan kärsimykseen, nälkään ja kipuun. Tämä on suuremman luokan katastrofi, mutta viattomia lähtee maan päältä koko ajan ilman kunnon syytä. Annoin rahoistani sen verran apua kun vaan pystyin. Osaanottoni. RIP.
__________________
"Rakkaus on sokeaa" hän totesi ja työnsi jälleen kerran piikin täynnä myrkyllistä nautintoa suoneensa.
quote: Originally posted by: Devilla "Mutta saa myös miettimään, että joka päivä kuolee ihmisiä joka puolella maailmaa johonkin. Kuinka moni joutuu kuolemaan kärsimykseen, nälkään ja kipuun. Tämä on suuremman luokan katastrofi, mutta viattomia lähtee maan päältä koko ajan ilman kunnon syytä. RIP. "
Tämä "kansallinen surupäivä" toi mieleen aivan samankaltaiset ajatukset. Kaipa nykypäivän media on turruttanut emotionaalista puoltani niin paljon etten kykene enää myötäelämään rakkaidensa menettäneiden surua. Kuitenkin takaraivossa raksuttaa jatkuvasti kuinka pelkästään aliravitsemus tappaa hurjasti lapsia Tuolla Ulkona.
"Malnutrition plays a major role in half of the 10.4 million annual child deaths in the developing world; it continues to be a cause and consequence of disease and disability in the children who survive." ( http://www.who.int/nut/nutrition2.htm )
Heidänpuolestaan ei juurikaan jakseta enää kynttiläkulkueita pitää saati kansallisia surupäiviä julistaa. "Arkipäivää." On varsin kummaa kuinka vaikkapa päivän lehdessä ilmoitetut 23 irakilaista sodan jalkoihin kuollutta ihmistä voidaan ohittaa olan kohautuksella ja siirtyä television ääreen katsomaan kauniita ja rohkeita. Ilmeisesti tarvii ns. omia uhreja (ts. kotimaan kansalaisia) mukaan uhrilistaan suuremman melun nostattamiseksi.
Kyllähän siellä aasiassa paljon kuoli ihmisiä kerralla. Sääli. Soitin SPR:n palvelunumeroon. Tuntuu vaan kovin tekopyhältä olla nyt niin inhimillistä ja empaattista kun sattui olemaan länsimaisia turisteja mukana. RIP, kyllä.
Toivottavasti tämä postaus ei loukannut ketään. Koitan ottaa osaa menetettyjen puolesta.