Eilen vedin sitten Stilnoctia viihdekäyttöön. Aloitin kevyesti kolmellä pillerillä. Aloin tekemään popcorneja, ja siinä vaiheessa kun popparit ole valmiita, olinkin jo hyvässä tuiskeessa. Kikkailin jotain koneella. Kikkailin jotain.

Yllättäen muistoja on kovin vähän.

Suoritin ruumiinavauksen jollekin pehmolelulleni. Muistan hämärästi että tarkoituksenani oli tehdä piilo-stashi sinne. Yllättäen ei tullut mitään kun lankaa en saanut neulan silmään.

Oksensin koko mahani tyhjäksi.

Tein paperista ja sideharsosta kenraalin.

Sitten eräs huumeita käyttämätön kaverini oli täällä. Selitin sille yhtä sun toista. Itkin. Pahoittelin. Hän ei ollut tähän mennessä tiennyt mitään tästä. Makasin  sen vieressä ja itkin.

Tunti tai pari kului.

Hän lähti. Nukuin.

Heräsin päivällä ja minulla oli hyvin huonosti muistoja eilisestä. Toivon kaiken olleen unta mutta ympärilläni oli runsaasti todisteita siitä, että kaikki oli hyvinkin totta.

Olin syönyt kymmenen pilleriä.

Kaverini tuli käymään ja kertoi minulle että hän oli soittanut minulle. Olin vastannut puhelimeen ja selittänyt jotain barbababoista ja vaahtomuovista. Hän oli tajunnut jonkin olevan pielessä ja tullut käymään. Olin lyönyt luurin korvaan kiljuttuani jotain. Olin tullut avaamaan oven kun olin etsinyt viisitoista minuuttia avaimia. En meinannut osata avata ovea. Olin menossa alakerran naapureille. En ollut kuulemma tehnyt mitään hirveän ihmeellistä hänen ollessa paikalla. Hän oli yrittänyt juottaa minulle vettä. Ensimmäiset mustikuvani ovat siitä kun itkin hänelle jotain. Hän ei oikein osannut selittää mitä.

Hieman epäilevästi kerroin hänelle toilailuistani. Sanoin että hävettää, mutta tosiasiassa en tunne juuri mitään. En vieläkään. Lähinnä harmistusta siitä että hän sai tietää, ja huolta siitä että jos olen mesonut hirveästi täällä.

Että semmoista :/