Mistä kaikki alkoi?

vrtstl · Senior Member

RE: Mistä kaikki alkoi?

Mixa · Veteran Member

Joo, se on tuo alkoholi aika piru. Minun ensimmäinen känni oli 14 vuotiaana, ja kuinka ollakaan annos oli vaatimaton 3,5dl 60% kossua. Halusin juoda sen verran että tulisin varmasti känniin...

Kun vajaat puolet oli juotu, olin jo umpihumalassa, -joten menihän se toinenkin puolisko siihen perään...

En halua muistella tuota nyt yhtään enempää, mutta on ihme että olen vielä hengissä!

Vampz0r · Newbie

Aika lailla 17-18 vuotiaana aloitin kannabiksella, melko nopeaa siirryin ottamaan pameja, piriä, essoja, temgesicejä. Tarkoituksena olisi vielä kokeilla sieniä, happoa(mikäli sitä saa jostain) salviaa yms. psykedeelimpää tavaraa. muakaan ei toi rännäys hirveenä innosta. sitä saa katella muutenki liikaa ja ei mun kädestä löydy suonta millään vaikka haluaisinki

Mehmed · Member

Alkoholista kaikki alkoi. Joskus 14 vuotiaana. Siitä vuoden päästä mut saattoi löytää jointti (tai piippu) huulesta. Pilven kanssa mentiin aina parikymppiseksi, jonka jälkeen päihteily alkoi kiinnostamaan enemmän. Aiemmin olin todella pahasti 'vahvempia' huumeita vastaan. Mutta 20 vuotiaana kokeilin piriä ja essoja. Sitten siitä eteenpäin (olen nyt 22 v) kokeilunhalu on ollut kova, ja olen testannut vähän kaikkea, mutta yleensä vain kerran. Uusimpana kokeiluna viime kesänä sienet, joita tulen vielä uudestaan testaamaan.

Pilvi on kyllä ehdottomasti ykköspäihde, piriin en enää koske ja eemeleitä saa aivan liian harvoin.

Miksi aloitin? Pilvenpolton kokeilunhalusta. Muut aineet oli kavereitten vaikutuksesta, että "hei, eihän tuo nyt niin pahalta näytä kuin väitetään". Mutta mitään en ole ottanut ennen kuin olen itse etsinyt tietoa kyseisestä aineesta.

Pinkkivi · Veteran Member

Jaa'a... tupakkaa imin jo joskus ihan pentuna... palttiarallallaa 9 - 11 vuotiaana ekan kerran ja sitten aina joskus kunnes aloin 14 - vuotiaana polttamaan "ihan oikeasti", eli keuhkoihin asti ja säännöllisesti.

Viunaa aloin myös juomaan joskus aivan liian nuorena... about 12 - 13 - vuotiaana, luulisin. Diilasin sitä myös "kavereille"... minulla kun oli mahdollisuus siihen. Jäin tosin kiinni mutta en ainakaan muista, että seuraukset olisivat olleet kovin pahat. Kehitin melko hyvän viinapään. Juopottelin kohtuullisesti, mutta ikään nähden silti liikaa.

Noh, sitten tulin eteläsuomeen 16- vuotiaana. Huumeet oli minulle melkoisen uusi juttu. Muistin vain, että joskus koulussa oli sanottu, että "jos joku setä tulee tarjoamaan teille jotain tarroja tai postimerkkejä joissa on kivoja kuvia niin älkää ottako". Hasis ja heroiini oli sama asia ja marihuana oli kirjaimellisesti jotain ruohoa. LSD oli hassu lappu ja amfetamiini oli jotain jota oli joskus käytetty laihdutuslääkkeenä ( mm. äitini kuulemma oli käyttänyt, tosin ei sitä huomaa *köh* ). Asperiini potki kuulemma hyvin viinan kanssa. JA KAIKKI HUUMEET TAPPOIVAT JA OLIVAT PAHASTA.

Ei siinä kauaa mennyt kun törmäsin ensimmäiseen pilvenkäyttäjään, joka sattumoisin oli minun kämppis. Sanoin sille, että tee mitä lystäät mutta tänne et mitään höpöheinää tuo ( sanoessani mietin kuumeisesti, mistä hitosta tiedän miltä se edes näyttää... ).

Myöhemmin edellä mainittu kämppis sekosi ja sain kämppikseksi "entisen" heroinistin. Hän valisti minua vähän enemmän huumeista, mutta egoistinen kun olin, en halunnut näyttää olevani ihan pihalla. Tutustuin myös yhteen "turhan tiedon elävään tietokirjaan", jolta opin yhtä sun toista. Jossain välissä uskotuimmalle "ystävälleni" sitten paljastin, että en tiennyt mitään kannabiksesta ja kaikki ympärilläni tuntuivat polttavan sitä. Hän piti minulle esitelmän ( kohtalaisen neutraalin, ei nimittäin polttanut itse ) ja tajusin että kas perkele.

Joskus sitten marssin luokkatoverin luokse ja ilmoitin, että seuraavan kerran kun aikoo pajautella niin kutsuu minut messiin. Ja niin sitten tehtiin. Yllätyin kovasti kun pössy olikin kivikova laatta O_o;; sitä sitten piipusta imettiin. Ja kyllähän se kolahti. Mietin ihmeissäni jotain automainosta ja sitä, kuinka hieno se oli ja totesin maidon maistuvan ihan sairaan hyvälle.

Sen jälkeen tuli teinilaattaa imettyä vuosi aina kun suinkin pystyin sitä saamaan. Eräs tyyppi sitten tutustutti minut kukkaan <3 Ja sen jälkeen aina ennemin sitä, vaikka kyllä tulee otettua mitä nyt sitten saa.

Pilven ja viinan kanssa kului rattoisasti aika, mutta tunsin haluavani "syvemmälle". Pilveen oli/on kehittynyt melkoinen toleranssi, en enää nykyään tunnu saavan itseäni kovinkaan "syvälle". En tiedä olenko ainut joka ajattelee näin mutta minulla on aina sellainen tunne, että haluan "syvemmälle" X_x;;

Krapulat alkoivat tulla niin pahoiksi, että viinan juonti väheni. Pilveä poltin harvoin, mutta silloin kun poltin, poltin PALJON. Olin muita huumeita vastaan. Mutta sisimmässäni aloin antaa periksi. "Mitä vain". Kokeilin mieluusti jos sain jotain käsiini. En saanut muuta kuin jotain lääkkeitä. Läträsin tuntemattomien pillereiden ja viinan kanssa. Tylsää, tympeää.

Elämäntilanne koki rajun muutoksen. Viinan juonti loppui lähes kokonaan; nykyään vain joskus vahingossa vähän. Pilveä polttelin harvoin, mutta silloin kun poltin, poltin PALJON. Olin muka muita huumeita vastaan. Niin sanoin. Todellisuudessa olisin ottanut varmaan mitä vain mitä ei joudu piikittämään. Aloitin kasvattamaan omia puskia. Se oli mukavaa, minun turvani muilta asioilta, kuten hitaasti alamäkeä jolkottelevalta elämältäni. En polttanut niinkään, vaan kasvatin ja valistin itseäni kannabiskulttuurilla. Yritin omaksua rennon asenteen siinä onnistumatta.

Alamäki muuttui pudotukseksi. Helvetinmoinen masennus, ahdistus, epätoivo. Lääkäriltä Xanoreita. Psykologille ( taas, huomatkaa että olin rampannut siellä jo pennusta lähtien ). Lääkkeitä. Puodotus olikin pelkkä oja. Menee vähän paremmin, mutta masennus ei lähtenyt. Millään ei ole väliä, päin helvettiä menee kuitenkin. Jättäkää minut rauhaan.

Kipeitä ihmissuhteita.

Ei enää ihmissuhteita.

Vain minä ja minun pääni. Pääni, jonka sisälle halusin, haluan syvemmälle. En tuntenut ketään jolta saada mitään ihmeempiä aineita.

Internetistä etsivä löytää.

...

Tuli ehkä avauduttua *vähän* liikaakin, mutta olkoot. Cheers, jos jaksoit lukea. Älkää kiltit valistako, vaan antakaa minun jatkaa tekopirteää esitystäni.

Ayrenum · Member

Pienenä ihailin absolutisti-isoveljeäni ja päätin tulla samanlaiseksi. Maistoin muutamia kertoja tupakkaa jotta voisin hyvällä omatunnolla todeta sen olevan perseestä. Yhdeksännen luokan viimeisenä päivänä join, kun kaveritkin. Join, mutten mitenkään erityisellä antaumuksella, epäsäännöllisen viikonloppuryyppäyksen merkeissä pari vuotta. Kaverit polttivat pilveä, minä olin vahvasti kaikkia huumeita vastaan, valistus oli purrut. Muistan kyllä jo tuolloin omanneeni kiinnostusta LSD:hen ja sieniin, mutta en koskaan kuvitellut todella tuollaisiin koskevani.

Sitten, onkohan siitä nyt 3 vuotta. Silloin poltin ensimmäisen kerran pilveä tutkittuani asiaa netistä todella paljon ja todettuani, että asiat eivät olekaan kovin mustavalkoisia. Ensimmäinen kerta ei oikein toiminut, kolmannella kerralla uppouduin Ozric Tentaclesin Arborescence-biisiin niin voimakkaasti, että tästä psykedelianlöytämishetkestä ei ollut enää paluuta.

Parin vuoden ajan lueskelin erilaisista päihteistä. Totesin, että oikeastaan paljonkaan muut kuin psykedeelit eivät kiinnosta, mutta ne kiinnostavatkin sitten senkin edestä. Päätin, että odottelen ainakin parikymppiseksi ennen kuin otan mitään muuta kuin pilveä. Polttelin joskus pari kertaa viikossa, joskus harvemmin, käytännössä aina vain iltaisin, en juuri koskaan säännöllisesti tai kokonaisia päiviä.

Viime keväänä kuitenkin päätin, että aika on täysi: Haluan ottaa muutamaakin eri päihdettä, enkä viitsi odottaa syksyyn jolloin 20 vuotta tulee täyteen, koska kesällä näistä saa kuitenkin paljon enemmän irti.

Ensin kokeilin MDMA:ta, joka oli vaikuttanut ihan mielenkiintoiselta aineelta. Vaikkei se varsinainen psykedeeli olekaan, siinä on joitakin niitä puolia joiden vuoksi psykedeelit ovat kiinnostavia. Helvetin hieno kokemushan se oli, en kadu ollenkaan.

Kesällä sitten söin 2C-I:tä useampaan kertaan, pieninä annoksina. Löydettyäni tämän psykedeelisen maailman, elämäni on muuttunut täydellisesti. Olen alkanut kelaamaan ihan vitusti asioita, jatkuvasti, lähes taukoamatta. Olen tajunnut niin itsestäni kuin ympäröivästä maailmastakin valtavia määriä sellaista tietoa, johon en olisi koskaan uskonut törmääväni. Maailmankuvani on kierähtänyt ympäri, jäykät "faktakäsitykseni" tästä maailmasta ovat murentuneet silmieni edessä. Lähes kaikki se, johon olen uskonut, on haihtunut tai muovautunut täysin uuteen uskoon. Elämäni on kokenut hitaan kasaanromahtamisen ja uudelleenrakentumisen. Tämä ei ole millään tavalla negatiivinen asia. Välillä on ollut vaikea päästää irti juurtuneista käsityksistään, mutta kuinka paljon se palkitseekaan...

Kesän aikana kokeilin myös muutaman kerran gammaa, koska liquid extacy -vertaus ja alkoholia vähemmän negatiivisia sivuvaikutuksia aiheuttava sosiaalipäihde tuntui kivalta ajatukselta. Kun olin kuitenkin alkoholistakin lakannut pitämästä jo paria vuotta aiemmin (tai oikeammin, en siitä juuri koskaan pitänytkään), ei gammallakaan ollut minulle erityisen paljon tarjottavaa, vaikka hyvin miellyttävää olikin. Ei jäänyt negatiivisia fiiliksiä siitä, mutta pärjään ilmankin.

Syksyllä söin kolme kertaa psilosieniä. Ensimmäisestä sienitripistäni on trippistoori kokemuksia-osiossa. Kokemus oli, jos mahdollista, vielä huomattavan paljon 2C-I:tä miellyttävämpi. Ei ärsyttävää stimulanttitärinää ja kaikin puolin hullunhauska olo. Rakastuin. Tuntui, etten enää haluaisi koskea 2C-I:hin tämän jälkeen, mutta yhden kerran olen sitäkin sienien jälkeen syönyt, ja olihan se helvetin hauskaa. Kyseisellä 2C-I-tripilläni koin elämäni ensimmäiset oikeat closed eye visualit, ja se oli helvetin hienoa.

Happokin oli kiinnostanut jo todella pitkään. Spekuloimme tyttöystäväni kanssa uuden vuoden viettoa joko MDMA:n tai LSD:n merkeissä, ja päädyimme lopulta jälkimmäiseen. Siitä reissusta tulikin sitten ehkä elämäni paras trippi, josta voitte myöskin lukea lisää kokemuksia-osiosta.

Olen täydellisen rakastunut psykedeliaan. Missään vaiheessa psykedeeleistä ei ole ollut minulle mitään ongelmia, muutamaan kertaan on tullut nousuvaiheessa vähän ahdistava fiilis kun en ole tajunnut omaa olotilaani ja yrittänyt epätoivoisesti selittää sitä itselleni tai muille verbaalisten taitojeni loistaessa poissaolollaan. Nousuissa pitäisi vain osata olla ja nautiskella...

Nykyhetki. Päihteiden käyttöni on hyvin hallittua ja harkittua. Syön silloin tällöin kofeiinipillereitä väsymykseen, mutta yritän nukkua mahdollisimman hyvin. Kokonaista tupakkaa en ole edelleenkään koskaan polttanut. Alkoholia juon satunnaisesti yhden annoksen tai ehkä jopa puolitoista, se on ihan viihdyttävää. Pilveä polttelen tällä hetkellä noin parina päivänä viikossa, joskus enemmän, joskus vähemmän, enkä edelleenkään koskaan kokonaisia päiviä vaan vain iltapoltteluna. Psykedeelejä on tullut syötyä ekasta kerrasta lähtien keskimäärin 1-2 kertaa kuukaudessa. Se on tuntunut oikein hyvältä määrältä: En ole havainnut mitään negatiivista. Oikeastaan ainoa negatiivinen asia tämänhetkisessä päihteidenkäytössäni on pilvenpoltosta ajoittain tulevat negatiiviset paranoiatilat ja satunnainen jumissaolemisen tunne. Tämä on kuitenkin huomattavan paljon vähemmän kuin pilven antamat positiiviset vaikutukset, joten enpä siitä häiriinny.

Ah, psykedelia

Miffy · Member

Laittomista päihteistä kiinnostuin 13-vuotiaana lukiessani irti huumeista ry:n materiaalia. Myöhemmin kokeilin ihan uteliaisuudesta, kukaan ei tosiaan tullut ihan vaan tarjoamaan niitä ensimmäisiä ilmasia sauhuja aurinkolasit päässä ja pitkässä mustassa takissa

Itse etsin ja näin vaivaa kun ihan todella halusin kokeilla.

Riippuvainen en ole koskaan ollut muusta kuin laillisista aineista ja ..netistä, varsinkin irkistä.