quote:

---

Originally posted by: Anonymous
"Mitäköhän tämä ehta absintti sisältää? Puhutaan jostain cujon vai tujon pitoisuuksista en käsitä.
Mitä muuten koiruoho on?Onko sitä abintissa? "

---

Vihreä Keiju nimeltä absintti "After the first glass you see things as you wish they were. After the second, you see things as they are not. Finally you see things as they really are, and that is the most horrible thing in the world." -Oscar Wilde. Absintti on kiistelty ja useassa maassa laiton alkoholijuoma, joka on kautta aikojen ollut taiteilijoiden, boheemeiden ja marginaali-ihmisten suosiossa. Kuuluisin absintinjuoja on legendaarinen taidemaalari Vincent Van Gogh, jonka kerrotaan leikanneen korvansa absintti- humalassa. Absintin aiheuttaman turmeluksen vastustajille Van Gogh onkin usein lainattu esimerkki siitä huolimatta, että kyseinen Hollannin lahja kuvataiteelle kaatoi maaleja, tärpättiä ja luoja ties mitä muuta kankaittensa lisäksi omaan suuhunsa. Nykyisin absintti on laillisesti myynnissä ainakin Espanjassa, Englannissa, Portugalissa, Andorrassa, Japanissa sekä Tsekin tasavallassa, joten matkustavalle ihmiselle tarjoutuu runsaasti tilai- suuksia kokeilla Vihreää Keijua, La Fée Verte, kuten ranskalaiset juo- maansa nimittivät. Juoman laittomuus, kuuluisat nauttijat, kiehtova historia sekä etenkin väitetyt huumaavat ominaisuudet antavat absintille kielletyn hedelmän leiman. Absintin puolestapuhujat vähättelevät sen huumaavia ominaisuuksia ja maalailevat kuvia luovuutta edistävästä hienostuneesta ja salaliiton uhriksi joutuneesta juomasta. Kuten usein, totuus löytyy jostain välimaastosta, mutta varmaa on, että kiihkeä keskustelu pitää yllä mielenkiintoa ja kokeilunhalua juomaa kohtaan. Absintin kehitti 1792 sveitsiläinen Pierre Ordinaire. Ensimmäisen absinttitehtaan perusti Henri-Lois Pernod Sveitsiin, mutta muutti tehtaan pian Ranskan Portarlieriin. Pernod:n absintista tuli aikansa Coca-Cola, johon kaikkia kilpailevia absinttimerkkejä verrattiin. Pernod:n menestys kehitti paljon imitoijia, ja häikäilemättömät kilpailijat matkivat jopa nimeä (mm. Pernot-absintti). Absintti on erittäin väkevä alkoholi- juoma, jonka tunnusomaisena raaka-aineena käytetään mali-nimistä kasvia (Artemisia absinthium). Kasvin englanninkielinen nimi, wormwood on syyllinen yleiseen uskomukseen, että juomaan olisi lisätty matoja. Worm- wood-sanan toinen merkitys, katkera nöyryytys, liittyneekin kasvin kitkeryyteen sekä vaihtoehtoisesti absintin aiheuttamaan fyysiseen ja henkiseen rajatilaan. Absintti on kirkkaan vihreää ja kitkerää, miksi se yleensä nautitaan kaatamalla vettä reijitetyllä lusikalla lepäävän sokeripalan läpi absinttilasiin. Sokeri makeuttaa juoman, tehden sen nauttimisen miellyttävämmäksi ja vesi laimentaa vahvan (75%) alkoholi- pitoisuuden juomiskelpoiseksi. Veteen kaatamisen yhteydessä juoman väri muuttuu läpinäkymättömän valkoi- seksi. Syynä värin vaihtumiseen ovat absintissa esiintyvät eteeriset kasvipohjaiset öljyt, jotka eivät sekoitu veteen, vaan muodostavat eräänlaisen "verhon". Tätä värin vaihtumista kuvataan termillä louche, ja sen voimakkuus on hyvälaatuisen absintin merkki. Absintin nauttimisessa apuvälineillä oli suuri merkitys. Erikoislusikat ja lasit oli muotoiltu siten, että ne pysyivät yhdessä kiinni pitämättä veden kaatamisen ajan. Harrastajien mielestä nykyisin markkinoilla olevista absinttimerkeistä paras on espanjalainen Deva Absenta, jonka upea vihreä väri, valkoisenvihreä louche ja rikas maku ovat erinomaisia. Myöskin espanjalainen Lasala Absenta on kehuttu, hieman Devaa kellertävämpi, osittain läpinäkyvän louchen omaava ja maultaan makeampi ja yksinkertaisempi. Mari Mayans Collector Edition on Ibizan saarelta kotoisin oleva absintti, jonka louche on erittäin loistava johtuen korkeasta alkoholi- ja anispitoisuudes- ta. Samasta syystä sen maku on hieman raskas eikä välttämättä sovi kaikille. Absintti oli leimallisesti taiteilijoiden pahe ja sitä kutsuttiinkin vihreäksi muusaksi. Edouard Manetin kuuluisa maalaus Absintin juoja (1859) ja Edgar Degasin Absintti (1876) ovat vain muutamia esimerkkejä teoksista, joita Vihreä Keiju inspiroi. Pablo Picasson maalaamat Harlekiini ja Hänen Seuralainen (1901), Absintin- juoja I & II (1901, 1902), Absinttilasi (1911) sekä pronssisten ja hopeisten absinttilasien sarja (1914) kielivät kiistellyn taitelijan syvällisestä suhteesta juomaan. Henri de Toulouse-Latrec tutustutti Van Goghin pariisilaiseen l'heure verte-tapaan, vihreään hetkeen, jossa iltapäivällä yleensä viiden tienoilla nautittiin absintticocktail. Toulouse- Latrec maalasi pastellimuotokuvan Van Goghista juomassa absinttia (1887) sekä myöhemmin teoksen Herra Boileau Kahvilassa (1893). Van Gogh maalasi teokset Absinttilasi ja Karahvi (1887) sekä Pysähtynyt Elämä: Piirrustuspöytä Sipuleillla (1889), joissa pöydälle oli sijoitettu taiteilijan elämään jo välttämättömyy- tenä kuulunut absinttipullo. Vakavis- saan tehdyissä akateemisissa tutkimuspapereissa on esitetty, että Van Goghin ylenpalttinen keltaisen käyttö ja värikompositiot johtuivat absintistmin aiheuttamista aistiharhoista. Myös kirjailijat ihastuivat absinttiin, ja ainakin Oscar Wilde ja Ernest Hemingway nauttivat sitä. On esitetty, että Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva (1891), kirjailijan ainoa romaani, olisi saanut inspiraationsa Wilden absinttikokemuksista. Viittauksia malikasviin ja sen nauttimiseen esiintyy sekä Raamatussa että Shakespearen teoksissa. 1850-luvulla teolliset, nopeat ja tehokkaat valmistusprosessit toivat markkinoille edulliset absinttimerkit, ja absintista tuli koko kansan juoma. Establishment huolestui absintin kroonisesta käytöstä, absintismista. Absintismin uhrit kärsivät riippuvai- suudesta juomaan, levottomuudesta ja hallusinaatioista. Moraalinvartijoiden huolta ja sananvaltaa lisäsi vallalla ollut Lamarckin perinnöllisyysteoria, jonka mukaan hankitut ominaisuudet voisivat periytyä jälkeläisille. Pelättiin, että absinttipullossa liian syvälle uineiden lapset voisivat kärsiä myöhemmällä iällä harhoista. Absintti julistettiin Ranskassa laittomaksi 1913, mitä esimerkkiä useat maat noudattivat lähivuosina perässä. Absintin vaikuttavista ainesosista on kiistelty pitkään tieteessä. Tutkijat ovat olleet yhtä mieltä siitä, että alkoholi on kaikkein merkittävin psykoaktiivinen ainesosa. Monoter- piini, joka muodostaa mausteena käytetyn malin massasta 40-90%, on toinen vaikuttava ainesosa. Monoter- piinin molekyylirakenne muistuttaa THC-yhdisteitä, jotka ovat kanna- biksen vaikuttavia ainesosia. Tästä johtuen on spekuloitu, että absintti ja kannabis vaikuttaisivat aivojen samoihin alueisiin (delCastillo et al 1974). Monoterpiiniä pidettiin pitkään absintismin neurotoksisena aiheuttajana. Todisteet monoterpiinin ja absintismin yhteydestä ovat kuitenkin vähäiset. Absintti on yli 75% alkoholia. Täten absintin juojan mahdollisuus nauttia suuria määriä monoterpiiniä on rajallinen: humala ja sammuminen yllättävät juhlijan ennen monoterpiinin vaikutuksia. Voidakseen vaikuttaa monoterpiinin pitäisi joko vaikuttaa pieninäkin annoksina tai vaihtoehtoi- sesti pitoisuuksien pitäisi olla erittäin korkeita. Tutkimukset eivät tue tätä mahdolli- suutta. Yhdessä absinttiannoksessa esiintyy 2-4 milligrammaa mono- terpiiniä, mikä on niin vähäinen määrä, että akuutteja farmakologisia vaikutuksia ei voida havaita. Eläin- kokeissa jopa 10 milligramman kerta-annos jokaista painokiloa kohti ei ole aiheuttanut mitattavia muutoksia käyttäytymisessä. Samoihin annoksiin päästäkseen täysikasvuisen ihmisen pitäisi juoda ainakin parisataa absinttiryyppyä! Absintismin dokumentoidut oireet addiktio, unettomuus, keskittymis- vaikeudet, hallusinaatiot, vapina, halvaantuminen ja kouristukset muistuttavat läheisesti alkoholismin oireita. Onkin todennäköistä, että kysymyksessä on yksi ja sama asia. Absintin toksisuustutkimukset ovat suurimmaksi osaksi peräisin 1800-luvulta, ja juoman kadonneen suosion ja laittomuuden takia uutta tutkimusta ei ole juuri tehty. Monien valmistajien alhainen moraali ei ollut eduksi absintin maineelle. Menekinedistämisen nimissä joihinkin eriin lisättiin huumavia kasveja. Metanolin ja muiden haitallisten myrkkyjen poistaminen edellytti useata tislauskierrosta, jotka jotkut valmistajat jättivät kustannussäästöjen vuoksi suorittamatta. Pyrkimys synnyttää vihreä ominaissväri sai tehtailijat lisäilemään absinttiin modernien elintarvikevärien puuttuessa mm. kuparisulfaattia. Absintin kohtaloksi muodostui ensimmäistä maailmansotaa edeltänyt jännittynyt ilmapiiri sekä länsimaissa voimakkaasti kasvava alkoholismi. Oli poliittisesti mahdotonta ottaa käyttöön kokonaisvaltaista kieltolakia, joten uuden kansantaudin, alkoholismin, ensimmäinen uhri oli absintti. On esitetty epäilyjä, että viiniteollisuuden vahvalla lobbaamisella oli ratkaiseva vaikutus absintin laittomaksi julistamisessa. Samaa mali-kasvia kuin alkuperäinen absintti sisältävät mm. vermutti ja chartreuse. Vermutin nimikin tulee malin saksankielisestä sanasta wermuth . Malia käytetään tavallisen vodkan joukkoon lisättynä mausteena ainakin Ruotsissa, ja huumemaineen johdosta kasviuutella tehdään ahkerasti bisnestä useiden postimyyntiyritysten toimesta. Todistettavasti absintilla ei saa päätään yhtään sen enempää sekaisin kuin muillakaan alkoholijuomilla. Siitä huolimatta absinttia kannattaa tilaisuuden tullen kokeilla ainakin kulttuuritekona ja mielipiteen ilmaisuna. Koska Suomessa ei laillisesti myydä absinttia, ulkomaille matkustamisen ohella ainoa vaihtoehto on nauttia pastis-juomista. Pastikset ovat absintin läheisiä sukulaisia, joiden valmistuksessa ei ole käytetty malikasvia. Tosin Suomessa myytävien pastiksien alkoholipitoisuus on selvästi aitoja absintteja alhaisempi. Pastiksista tunnetuimmat ovat Pernod ja Ricard. Kyseisissä pastiksissa mali ja muut yrtit on korvattu suuremmalla määrällä aniksen siemeniä. Kummallakin merkillä on omat vannoutuneet faninsa, ja kilpaileva tuote on jo ajatuksena kauhistus. Ranskassa pastis on arkipäiväinen ja edullinen juopottelujuoma, vähän samalla tavalla kuin iso tuoppi Suomessa. Helsinkiläinen säveltäjänero Juhani Nuorvala onkin kutsunut pastista pariisilaisten puliukkojen juomaksi. Oikeaoppisesti pastis tarjoillaan valmiiksi lasin pohjalle kaadettuna yhdessä jäävesikannun kanssa. Asiakas voi siten laimentaa juoman oman makunsa mukaisesti. Suomessa vain tyylikkäimmissä paikoissa tarjoillaan vesikannu ravintola-annoksen mukaan, ja usein tarjoilija vain lorauttaa asiakkaan pyytämän vesimäärän lasiin ennen sen ojentamista yli baaritiskin. Pastiksien makeudesta huolimatta niitä nautitaan myös Coca Colaan sekoitettuna sekä sellaisenaan, vesilasin kera. Pastista pidempään juoneet ovat mieltyneet nimenomaisesti vaivattomuuteen: kun alkoholin blandikseksi käy pelkkä vesi, säästyy ylimääräiseltä kantamiselta ja maksamiselta. Lisäksi pastiksen vahva ominaismaku ja sen vähäinen peittyminen vedellä mahdollistaa myös erittäin laimean paukun nauttimisen, ja moni blandaakin pastislasiaan lisää sitä mukaa kun paukku hupenee. Pastislasi kädessä voi kokea aina uutta ihmetystä, kun kirkas neste vaihtaa värinsä vaaleaksi joutuessaan veden kanssa tekemisiin. Samalla voi kokea henkistä yhteyttä 1800-luvun edelläkävijöihin ja marginaali-ihmisiin, joiden juomatavat ennakkoluulot ja holhousmentaliteetti siivosivat lain voimalla roskakoriin. Pastiksien makeuden takia sokeripalan ja lusikan voi jättää hyvällä omalla tunnolla kotiin. Muutoinhan joku voisi luulla, että olet juomassa absinttia! Kirjallisuutta: Barnaby Conrad III: Absinthe: History in a Bottle Doris Lanier: Absinthe: The Cocaine of the Nineteenth Century Oheinen absinttiresepti esiteltiin Scientific American-lehdessä 1989. Resepti on alunperin vuodelta 1855 Pernod:n tehtailta Ranskan Pontarlierista. 2,5kg kuivattua malia, 5 kg anista ja 5 kg fenkolia liuotetaan 95 litraan 85-prosenttista etanoliliuosta ainakin kaksitoista tuntia pannussa. Lisätään 45 litraa vettä, lämmitetään. Tislaustuotetta otetaan talteen 95 litraa. Tästä tislaustuotteesta otetaan 40 litraa, johon lisätään kuivatut ja hienoksi silputut 2kg Rooman malia, 1kg iisoppia ja 0,5 kg sitruunabalsamia. Annetaan imeytyä hiljaisella lämmöllä. Neste suodatetaan ja lisätään syrjään jätettyyn 55 litraan tislaustuotetta. Laimennetaan vedellä niin, että lopputuloksena on 100 litraa noin 74-prosenttista valmista absinttia.

quote:

---

Originally posted by: PhonPeinilainen Kalastaja
"Etkä millään voinut laittaa pelkkää linkkiä...?"

---

Sattu olemaan omalla koneella kyseinen teksti ja en viitsi sitä omille sivuille laittaa. Zori

Kannattaa kysyä tuolta Isoäidin Kasvit Ky:stä sisältääkö juuri heidän myymänsä koiruoholajike tujonia [koska aikeinasi on tuhota puutarhasta löytyneitä tuholaisia, etkä aio käyttää koko kasvia muuhun]

Kaikki mahdolliset absinttireseptit joita oon itse tutkinut väittää kyllä, että absintissa olisi anista ja vielä lisäksi iisoppia, joka kuulemma muistuttaa anista.

Quote temppuilee.

-- Edited by HagallS at 04:07, 2005-01-05

quote:

---

Originally posted by: vrtstl
"anonymouksen postaama sepustus löytyy myös silmäystävällisempänä versiona täältä kappalejakoineen kaikkineen
*nuss pilk*"

---

Kiitos nussimisesta! Ton kappalejaoilla varustetun tekstin sentään viitsi lukea, ensimmäinen särki silmiä niin pahasti, että skippasin sen suoraan.

Pikku vinkki: ihminen lukee 25% hitaammin näytöltä kuin paperilta ja tekstin kannattaa olla lyhyttä ja ytimekästä.

Kappalejaot ovat olennaisia, sillä netin yleistymisen myötä ihmiset lukevat yleensä vain kappaleen ensimmäisen lauseen, josta näkee kannattaako silmiä rasittaa koko kappaleen lukemiseen.

http://www.absinth.com/links/vodka.html        <-----huvittava

Eihän hampun siemenet sisällä THC:tä nimeksikään.





(edit: lisää väliä tekstin ja allekirjoituksen väliin)

-- Edited by sillis at 16:37, 2005-01-10