Tämä tapahtui noin 4-5 vuotta sitten. Olin poltellut suhkot tiheään tahtiin pl:ää (3-5 krt vko:ssa) muutaman vuoden ajan ja sit muutaman kuukauden lähes säännöllisesti aina iltaisin koulun jälkeen. Sairastelin silloin lievää masennusta ja paniikkihäiriötä, mitä toisin silloin en sitä tiedostanut. Napailin silloin myös jokusen kerran essoja ja spiidiä, mutta harvoin.
Yksi ilta sitten poltimme kaverin kanssa aika suuret tötsyt vesi bongista.
Aluksi tuli se tyypillinen euforia, mutta kun nousin ylös alkoi älytön huimaaminen ja siitä seurasi mieletön paniikki. Menin vessaan pesemään kasvojani kylmällä vedellä, suuren paniikin vallassa. Olin ihan ihmeissään mitä minulle on tapahtumassa. Sain kaverilleni sönkötettyä, että pitää lähtee kotiin lukemaan historian tenttiin (oli pakko päästä omiin oloihin). Kun pääsin rappukäytävään valtasi mieleni oudot ajatukset mm. kuka minä olen, mitä minulle on tapahtumassa? Kävelin autolleni ja lähdin ajamaan, tuntui kun auto olisi lähtene lentoon ja minä erkaantuisin ruumiistani. Oli pakko jättää auto parkkiin ja lähtee kävelee selventääkseni ajatuksiani. Koko aika mielessäni vain pyöri että kuka minä olen. Tiesin faktat itsestäni: oman nimeni, osoitteeni ikäni jne, mutta en tuntenut itseäni. Tein jonkun seitsemän kilometrin kävely lenkin ja välillä oli mielessä että kävelen mielisairaalan ovia kolkuttaa ja sanon niille että olen seonnut. Päätin kuitenkin mennä kotiin ja sain vihdoin itseni nukkumaan.
Aamulla herätessä olo oli vielä sekava, mutta olin jo selvästi selvinnyt pahasta tripistä. En päässyt jatkamaan koeviikoa sillä viikolla ja seuraava viikko oli onneksi hiihtoloma. Meni noin viikko kun rupesin saamaan takautumia tuosta tripistä, toisin vain hetkellelisiä. En pystynyt kolmeen kuukauteen käyttämään mitään päihteitä, en etes röökiä polttanut.
No olo rupesi muutaman kuukauden jälkeen selkiytyy ja pystyin taas elämään normaalia elämää.
Mutta traumat tuosta pahasta tripistä jäi elämään minussa.

Näin jälkeinpäin kun ajattelen sitä aikaa kun polttelin paljon, oli elämäni aika huonossa jamassa. Kärsin suuresta itsetunnon puutteesta, paniikkihäiriöistä ja masennuksesta. Käytinkin kannabista aika paljon todellisuuden pakenemiseen.
Nykyään kuitenkin elämäni on loisto kunnossa. Minulla on lääkitys paniikkihäiriöön ja se ei olekkaan vaivannut minua enään moneen vuoteen. Itsetuntoni on kohillaan, kiitos psykologin. MYöskään masennusta harvemmin esiintyy, mitä nyt kankkusessa.

Onneks nykyään pystyy nauttimaan pilvestä!