Viime yönä näin kummia unia, kun lopulta sain nukahdettua. Piti päästä liikkumaan junalla paikasta x paikkaan y. Yhden junan missasin ja sitten huomasin kaverini autolla lähellä. Hän ei kuitenkaan voinut heittää minua, edes bensamaksusta, koska hänellä oli kylpy (!).
Menin sitten junaan, joka oli hieno kaksikerroksinen sinisellä verhoilulla. Pari lipunmyyjää kulki ohi ja päätin mennä perään, koska sattuneesta syystä nykyään pelottaa istua junassa ilman lippua. Löysinkin lipunmyyjän, joka joi olutta. Hän ei kuitenkaan suostunut myymään lippua.

Tässä vaiheessa muistikuvissa on pieni katkos. Jotain hämäriä mielikuvia on junan tulosta perille, jossain vaiheessa olin pienen ihmisjoukon kanssa luolassa maan alla, veden ääressä. Seuraavaksi löysin itseni suuresta huoneesta, jossa oli ehkä parisenkymmentä enemmän tai vähemmän tuttua ihmistä. Huoneessa oli iso ikkuna ulos, josta näkyi vettä, jota halkoi pieniä maa-alueita, sekä outoja puita ja kasveja, joista jotkut muistuttivat hieman palmuja ja saniaisia.

Sitten alkoi kierros, jossa jokainen ihminen kertoi itsestään ja muut kuuntelivat. Kaikki kertoivat eri tavalla. Eräs ei halunnut puhua ollenkaan, mikä oli aivan yhtä hyväksyttävää kuin pitkät tarinatkin. Omalla vuorollani en puhunut henkilöhistoriastani tai teoistani, vaan aloin selostaa ajatuksia, mitä mielessäni on pyörinyt viime aikoina. Kun lopetin, kaikki alkoivat taputtaa ja huutaa rytmikkäästi yhteen ääneen "Nietzsche! Nietzsche!". Tulin tästä vihaiseksi, koska hurmioksellinen reaktio oli kaikkea puhumaani vastaan.

Taisin olla kierroksen viimeinen, koska jälkeeni kukaan ei enää puhunut. Siinä vaiheessa heräsi kysymys, missä me olemme. Ikkunasta näki tuon eksoottisen maiseman, ja joku tajusi, että mehän olemme Itä-Intiassa. Se tuntui aivan loogiselta. Junassa ollut oudolta tuntunut henkilökunta ilmestyi paikalle ja alkoi selostaa tilannetta.

Olimme kaikki jonkinlaisessa pelissä. Säännöt olivat monimutkaiset, enkä tajunnut niitä kunnolla. Jostain sai pisteitä ja jostain menetti niitä. Kaikille jaettiin kolme korttia, joita kutakin sai käyttää kerran. Luin kaksi korteistani. Toisella ilmeisesti sai suoraan joltain muutaman tuhatta pistettä, ja toisella oli mahdollisuus saada tietyllä aikavälillä toistuva ilmeisesti arvottu määrä pisteitä. En tiedä mihin pisteitä tarvittiin, mutta sääntö oli, että kaksi korteista voi käyttää, mutta jos käyttää kolmannen, kuolee. Koko systeemistä tuli mieleen elokuva Battle Royale, jossa koululaisluokka laitettiin autiolle saarelle aseiden kanssa, ja oppilaiden piti tappaa toisiaan.

Tässä vaiheessa sitten heräsin.

Ehkä noin viikko sitten koin mahdollisesti elämäni pelottavimman kokemuksen - unihalvauksen.

Aamulla heräsin, makasin sängyllä ja katsoin huonetta, mihin aurinko paistoi hienosti. Yhtäkkiä huomasin, etten voi liikuttaa itseäni. Mikään jäsen ei liikkunut senttiäkään, ainoastaan silmiä saattoi pyörittää. Säikähdin tästä ja hetken päästä aloin kuulla melko lujaa erilaisia ääniä. Ensin vähän aikaa kuulin moottorin käynnistyvän, jonka jälkeen tuli erilaisia korkeita huudon tyylisiä pitkiä ääniä. Aloin pelätä tosi paljon ja koitin kaikilla voimillani liikkua. Mikään ei auttanut ja pian olin äärimmäisessä paniikissa.

Tajusin kyseessä olevan unihalvaus, josta minulla kyllä oli teoreettista tietoa, mutta se ei auttanut mitään. Tunsin pelkoa, jollaista en ollut aikaisemmin kuvitellutkaan, näin edessä nukkuvan tyttöystäväni, ja oloni oli hirveän avuton, koska en millään tavalla pystynyt ilmaisemaan mitä tapahtuu ja pyytämään apua. Ponnistin vielä kaikkia jäseniäni, ja huomasin jotain tapahtuvan. Liikuin hetken aikaa ja *zäp* olen taas samassa asennossa katsomassa samaan kohtaan. Sain muutaman kerran siirrettyä itseni eri kohtaan, pois sängyltä ym. mutta aina parin sekunnin päästä säpsähdän samaan paikkaan ja asentoon. Ilmeisesti siitä tilasta pääsi helpommin uneen ja näin parin sekunnin unia, joiden tapahtumat lähtevät kyseisestä tilanteesta. Niistä sitten 'heräsin' jatkuvasti.

Lopulta sain liikuttua ja samaan aikaan tyttöystäväni heräsi. Olin vieläkin shokissa, enkä pystynyt hetkeen kuin sanomaan, että pelkään. Kahden päivän ajan tuon jälkeen oli tosi ahdistava olo. Mihinkään kohdistumatonta pelkoa, joka koulussa voimistui niin pahaksi, etten pystynyt kuin istumaan paikoillani kaivautuen jonnekin itseni sisään piiloon. Kyllä se sitten lähti, mutta vieläkin pystyn muistamaan elävästi millainen olo oli.

Unihalvauksesta löytyy aika niukasti tietoa, mutta suomeksi käytävää keskustelua on ainakin hoyhensaarten foorumilla http://www.rieppo.com/hoyhensaaret/, ja jonkun tekemä gradu osoitteessa http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00054.pdf. Kaipa siitä saisi helpomman kokemuksen erilaisella suhtautumisella. Vastaan taisteleminen ei ehkä ollut paras vaihtoehto. Yritin kyllä rauhoittua ja keskittyä hengitykseen, mutta kun sillä ei ollut tulosta paniikki vain kasvoi.

nuo unihalvaukset voi olla todella freakyjä. onneksi en ole kokenut moneen vuoteen *puistatus*

unissa koettu kauhu on kyllä miljoona potenssiin äärettömyys kertaa kamalampi tunne kuin mitä voi koskaan oikeassa elämässä tulla kokemaan/tuntemaan, siitä olen satavarma. hereillä ollessa joskus uskaltautuu muistelemaan painajaisia ja silloin ne saattavat tuntua aika hassuiltakin mutta unessa koettuna ei paljon naurata. minä näen niin sairaita ja muutenvain pelottavia unia että tulee kyllä mietittyä olenkohan ihan terve. mutta asiasta toiseen,

onko teillä kokemuksia astraali tai miksikäs levitaatioksi sitä nyt kutsutaankaan, ei siis unessa mutta siinä unen ja hereilläolon välillä tapahtuvista ruumiista irtautumisista?

siihen tarvitttaan ainakin oman kokemukseni mukaan hyvin levollinen ja rauhoittunut olo. yhtäkkiä huomaa vain katselevansa itseään katosta käsin. lapsena ja nuorena tuota koki useinkin, nyt on hyvä jos kerran viidessä vuodessa käy noin. ehkäpä huumeiden syönti on vähentänyt kykyäni leijua selvinpäin. sääli sinänsä…

Minulla on ollut lapsesta asti unihalvauksia, ei enää nykyään niin paljoa. Niihin on peräti tottunut jo ja osaa olla aika rauhassa. Aika usein siinä on varmaan juuri rauhoittumisen vuoksi samalla nähnyt valveunta...

joo kerran oli aikas sicki uni..

mentiin jollain autolla jonnekin joka osas itse ohjata itseään.. samalla nain yhtä naispuoleista frendiä takapenkillä:) auto meni sit jonnekin nurmikkoaukiolle.. auto olikin limusiini-tyyppinen ja kaikkia kavereita tuli auton takaosasta myös istumaan nurmikolle..

siinä istuessa yhtäkkiä taivaalle ilmestyy sellanen "höllyvä nestemäinen metallinhohto klöntti"... vähän niinkuin joku planeetta, se oli aika iso ainakin. siitä rupesi valumaan ainetta isoissa tipoissa maahan, kauas horisonttiin. samalla minun ja frendien tajunta rupee sekoilemaan ja tuntuu siltä että jokin ottaa sen haltuunsa.. tuli sellainen 2c-e kaaosmainen olo.. oli aika tod pelottava! olo oli vähän niinkuin 2c-e trippini(varmaan muutama kk ennen kyseistä unta), joka ei ollut kovinkaan miellyttävä.

jonkintyyppinen flashback oli kyseessä ainakin... enkyl noihin tutkimuskemikaaleihin täst edes koske. ennemmin sieniä tai happoja joskus vielä ehkä.

unet on ihan jänskiä.. en vaan nää hirveesti niitä usein. tai en ainakaan muista niitä. silloinkun ei o pajauttanu päivään tai pariin niin näkee kyl ihme unia.

joo.. nyt nukkumaan.. sitä ennen ilta bajat vielä:)

Mitä helvettiä. Näin unta että olin parturi(???) ja leikkasin ihmisiä kaljuiks vaikka halusivat vaan "siistimisen" .. hähä. Nyt pitää treenata enempi valveunta että saa moiset pois :)