Members Login
Username 
 
Password 
    Remember Me  
Post Info TOPIC: Ensimmäinen sienitrippi: Psilocybe Mexicana


Member

Status: Offline
Posts: 32
Date:
Ensimmäinen sienitrippi: Psilocybe Mexicana
Permalink Closed


Elämäni ensimmäinen sienitrippi. Söimme tyttöystäväni Q:n kanssa n. gramman Psilocybe Mexicana -sieniä, kanssamme trippaileva henkilö A kokeneempana söi noin 1,5g.

Noin 15 minuuttia sienten syömisen jälkeen lähdimme ulos, tapasimme henkilö B:n ja päätimme mennä läheiselle kalliolle hengailemaan. Jossain vaiheessa paikalle saavuttuamme, ehkä noin puolen tunnin kohdalla, maailma alkoi näyttää ja tuntua hyvin oudolta. Tuijotin pitkään kallionlohkaretta joka oli täynnä tägejä, ja pimeässä en meinannut saada selvää siitä, oliko se kivenlohkare vai puska vai kivenlohkare jonka edessä oli puska vai peräti molempia. Noin puolen metrin päästä sen olomuoto selkeni minulle, joskin pintakuvioinnissa oli kummaa aaltoilua sinne ja tänne.

Pääsimme kalliolle, ja yhtäkkiä tunsin kuinka tajuntani konkreettisesti laajeni pääni ulkopuolelle, horisontin reunoille asti. Tuntui siltä, että toisin kuin normaalitilassa jolloin mieleni on vangittuna pääkalloni reunojen sisälle, nyt se pääsi vapautumaan ja levittäytymään koko maailman laajuudelle. Tässä vaiheessa olo alkoi olemaan positiivisella tavalla hullu, kaikki asiat tuntuivat aivan älyttömiltä. Taivaalla yllämme syöksyvät pilvet näyttivät henkeäsalpaavilta. Toisella puolella taivasta lipui siroja pilviä hiljalleen eteenpäin, toisella puolella tunnelma taas muuttui peilikuvakseen massiivisten pilvin syöksyessä taivaan halki.

Q spottasi kauempana kadun reunalla olevan aidan yläpuolella olevat kasvit, jotka loistivat vihreinä, voimakkaampina kuin olen koskaan nähnyt. Näky oli todella kaunis. Ylipäätään värit olivat kirkkaita ja syviä, tuntui kuin kontrastisäädintä olisi käännetty kovemmalle. Kaikki myöskin näkyi todella terävänä. Kalliot, joille hengailimme, tarjosivat muutenkin tavallista mielenkiintoisempia värielämyksiä ollen lähes kauttaaltaan erilaisten tägien ja graffitien peitossa.

Jossain vaiheessa siirryimme tuulen tieltä vähän suojaisampaan paikkaan istumaan. Siellä kalliossa oli jonkinlaista sammalta, ja näin pitkään, että se oli puna-viher-keltaisen värinen, vaikka oikeasti käsittääkseni tuollaisia värejä ei näkynyt. Silmäni sulkiessani näin silmänräpäyksessä mielikuvan siitä, kuinka mieleni laajeni aiemmin kuvailemallani tavalla pienestä pääni sisällä olevasta vankilasta äärettömyyteen. Jollain tapaa näkymää voisi kuvitella ajattelemalla plasmapalloa (se semmoinen lasipallo jonka sisällä virtaa säteitä), jonka keskusta on pääni ja reunat ovat maailmankaikkeuden reunat. Toisella kerralla silmäni sulkiessa näin jonkinlaisia monimutkaisia moniulotteisia putkistoja tai jotain sinne suuntaan, en osaa kovinkaan hyvin kuvailla tuota tuntemusta. Koin kaikenlaista muutakin sanoinkuvaamatonta, ja ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin riemuitsemaan siitä miltä tuntuu nauraa huvittavien juttujen sijaan ihan vain sille, kuinka hyvältä tai hauskalta voi tuntua. Henkilö B ei syönyt sieniä, hän oli polttanut jonkin verran pilveä, mutta oli täydellisesti fiiliksessämme mukana. Hän oli täysin samalla aallonpituudella kanssamme, ja hänen seuransa tuntui todella hyvältä.

Hihittelyä jatkui jonkin aikaa, olo oli älyttömän hyvä. Jossain vaiheessa kuitenkin päätimme lähteä takaisin kotiin, kun alkoi olla enemmän tai vähemmän kylmä ja ajatus lämpimästä, tiiviistä ja suljetusta tilasta oli enemmän kuin vetoava. Ulkona kävellessämme huomasin yhtäkkiä, että hiljaisella äänellä puhuminen tuntui hyvin miellyttävältä. Henkilö B tähän totesikin, että hiljaisella äänellä oman äänensä värinän todella tuntee sisällään. En ole koskaan ennen tätä huomannut. Normaalisti olen melko kovaääninen ihminen.

Saavuimme asuntooni sisään. Kaikki tuntui olevan täydellisesti paikoillaan: Punanen ja vihreä värivalo loivat täydellisesti mielentilaamme sopivan valaistuksen huoneeseen, musiikkina toiminut Global Communicationin 76:14-levy (suosittelen vahvasti) oli täydellisen kaunista taustamusiikkia tripillemme. Jossain vaiheessa kuuntelimme myös Numinaa ja Jonn Serrietä, jotka ovat molemmat kaunista tähtisumuambientia / planetaariomusiikkia ja toimivat kuin mansikkahillo lettujen kanssa. Koin tässä yhden harvoista visuaalisista elämyksistäni tämän tripin aikana: Auki olevat ovet hengittivät ja liikkuivat toisiinsa nähden erikoisella ja kauniilla tavalla. Kuten aiemmilla MDMA- ja 2C-I-tripeillänikin, pieni asuntoni tuntui todella tilavalta.

Pehmeä olo jatkui. Makoilimme Q:n kanssa peiton alla ja juttelimme niitä näitä. Ajatuksia tuli aika paljon, välillä keskustelu poukkoili aiheesta toiseen kun kaikkien mielestä ryöppysi ajatuksia jokaisesta pienestä asiasta. Tuijottelimme tyttöystäväni kanssa toistemme kasvoja ja rakkautta ryöppysi päättymättömänä virtana. Q:n henkinen kauneus sekoittui fyysiseen kauniuteen ja molemmat olivat yksinkertaisen täydellisiä. Tuntuu, että jokaisella tripillämme tajuamme lisää syitä rakastaa toisiamme (ei niin, ettemmekö ilman trippailuakin jo rakastaisi :)

Joskus ehkä viiden-kuuden tunnin kohdalla olo alkoi haihtua pois. Selvittyäni yllätyin positiivisesti tilastani: Ei esim. 2C-I:n stimulanttivaikutuksen kaltaista huteraa oloa tai unettomuutta. Pehmeä ja miellyttävä olo, josta nukahdin varsin hyvin. Seuraavana päivänä suutani kuivasi, olisi kyllä pitänyt juoda paljon enemmän vettä, mutta eihän sitä tietysti tajunnut. Tyttöystävälläni oli loppuiltaa kohden epämiellyttävä, vähän kuumeinen olo, mutta sekin meni ohi emmekä ole ollenkaan varmoja siitä, johtuiko se sienistä.

Kuten jokaisella aiemmallakin, myös tällä tripillä maailmankuvani oli muutosten kourissa. Koin yhteiskuntamme ylläpitämän tavan kokea kronologista aikaa epämiellyttävänä. Jos emme eläisi niin suorituskeskeisessä maailmassa, emme tarvitsisi ajan tarkkaa pilkkomista sekunteihin, tunteihin ja vuosiin, vaan voisimme vain ajelehtia siinä eteenpäin kuten kolmessa ensimmäisessäkin ulottuvuudessa. Tällaisessa maailmassa voisi nukkua silloin kuin siltä tuntuu, harrastaa itselleen mieluisia asioita silloin kuin tuntuu eikä kelloa tarvitsisi jatkuvasti tuijottaa. Kaikkea ei tarvitsisi miettiä etukäteen tarkkoihin aikatauluihin sopiviksi... vapaus. Toki tällaiseen maailmaan ei kovin helposti nykyisenkaltaisesta yhteiskunnasta hypätä, mutta ainahan saa unelmoida kauniimmasta tulevaisuudesta...

Keskustelimme myöskin useampaan otteeseen siitä älyttömyydestä, että yhteiskunnassamme yritetään kieltää sienten kaltaisten päihteiden käyttö. Miten ihminen voi kuvitella omaavansa oikeuden kieltää luonto? Miksi sienten kaltainen päihde ylipäätään on kielletty, kun ne kuitenkin ovat järkevästi ja varovaisesti käytettynä suhteellisen turvallisia päihteitä? Onko kyse siitä, että valtio haluaa pitää päihdemonopolinsa alkoholin kanssa? Siitä, että koska päinvastoin kuin alkoholi joka turruttaa mielen, sienet pistävät ajattelemaan, siitä, että sieniä/psykedeelejä ylipäätään käyttävät usein alkavat kyseenalaistaa tämänhetkistä yhteiskuntamallia? Pelkäämmekö niin paljon muutosta? Onko kaiken oltava siististi ja järjestyksessä?

Toisaalta tajusin myös, että vaikka psykedeelit ovatkin kiellettyjä, meitä ei silti voi käytännössä mitenkään estää käyttämästä niitä. Sakkorangaistuksen riskin olen tämänkaltaisista kokemuksista valmis ottamaan, vaikka sitä huonona lakina pidänkin. Olen kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus edes näin pitkälle elää sellaista elämää kuin haluan, huonomminkin voisi olla.

Opin jälleen kerran arvostamaan enemmän sitä, että olen elossa ja terve. "Recognize this as a holy gift and celebrate this chance to be alive and breathing." Yhtäkään huonoa psykedeelikokemusta ei ole vielä eteeni osunut, yksi aika yhdentekevä 2C-I-trippi on kyllä takana, mutta ei sekään mitään varsinaisesti negatiivista sisältänyt. Jokaiselta muulta tripiltä olen oppinut paljon uutta elämästä, ja jokaisen tripin jälkeen oloni on myös selvänä ollut onnellisempi. Maailmankaikkeus tuntuu pitävän minusta :)

Tämän reissun myötä jo muutenkin hiipumassa oleva kiinnostukseni useisiin päihteisiin haihtui lähes kokonaan. Olen kerran ottanut MDMA:ta, ja ajattelin vielä ennen sieniä, että ottaisin mieluusti toistekin. Kuitenkin, ottaen huomioon MDMA:n negatiivisen vaikutuksen aivoihin, ja sen, että sienistä ei puuttunut mitään mitä se minulle antaisi, taidan kuitenkin jättää väliin. Myöskään aiemmin minua jossain määrin kiinnostaneet LSA-siemenet eivät ajatuksena oikein lämmitä ikävien fyysisten vaikutustensa takia. Missään vaiheessa en ole juurikaan kiinnostunut muista kuin psykedeeleistä; tämä matka vain lisäsi tietoisuuttani tästä. Psykedeelit ovat minun juttuni. LSD:tä haluan tulevaisuudessa kokeilla, mahdollisesti joitain tutkimuskemikaaleja, ainakin 2C-E vaikuttaa mielenkiintoiselta. Salviaa tai ayahuascaa saatan harkita jos joskus tulevaisuudessa tuntuu siltä, että uskallan. Meskaliiniin tuskin tulen törmäämään, mutta sillekään en sano etukäteen ei.

Tulevia kauniita kokemuksia odottaen.

__________________
What the fuck are we doing out here in the middle of the desert?


Member

Status: Offline
Posts: 32
Date:
Permalink Closed

Nostanpa nyt tämänkin, jos täällä vaikka tänä päivänä sattuisi olemaan jo niin paljon ihmisiä että joku haluaisi sanoakin jotain.

__________________
What the fuck are we doing out here in the middle of the desert?


Member

Status: Offline
Posts: 18
Date:
Permalink Closed

Mielenkiintoista huomata, että minulla oli todella samankaltainen kokemus cubensiksista. Juuri tuo tajunnan laajeneminen pään ulkopuolelle, universumin rajoille sekä ajan käsittämättömyys.


Yhdyn itse myös tuohon lainsäädännön järjettömyyteen. Kävelin metsässä, poimin sienen ja söin sen. Mitä siis tein väärin?


Kaiken kaikkiaan, hyvin kirjoitettu kokemus.



__________________
Page 1 of 1  sorted by
 
Quick Reply

Please log in to post quick replies.

Tweet this page Post to Digg Post to Del.icio.us


Create your own FREE Forum
Report Abuse
Powered by ActiveBoard