Lähdin eilen kuskaamaan yhtä kaveria kun hänen piti hakea lätkää. Tosin hän ei saanut kuin ihan pikku kikkareen. Palattiin hänen kämpille ja oleskeltiin siellä vähän aikaa. Kaveri kysäisi josko minun pitäisi palata yöksi kotiin, johon totesin että ei tässä periaatteessa mitään kiirettä ole. Sitten hän kysyi, haluaisinko safkata nippeleitä tänään, johon tietenkin vastasin ripeästi kyllä. Sitten hän kysyi voisinko lähteä kuskiksi Helsinkiin, jonne hän oli unohtanut nelosen mukavan taipuisaa lätkää. Lisäksi hän sai nippeleitä (vaaleanpunaisia peace merkkejä).

Kotimatkalla, suunnilleen puolessavälissä heitettiin napit naamaan, minä yhden kokonaisen. Kello oli n. 22.15. Hieman pelkäsin että se nousisi jo ennenkuin päästäisiin perille, mutta kaveri rauhoitteli ja sanoi että häneltä kerran meni Helsingin keskustasta Porvooseen ennenkuin alkoi nousta. Kun päästiin perille ei vieläkään tuntunut mitään, mutta oli kuitenkin hieman outo olo. Pelkäsin jättää autoni yöksi pahamaineiselle seudulle koska minulla on aika kalliit soittimet ja vanhat saabit kuulemma ovat varkatten suosiossa. Kaveri siinä rauhoitteli, että autoni on turvassa kunhan pysäköin hänen autonsa viereen, koska hän tuntee kaikki ketkä kääntävät autoja.

Istuttiin sitten kaverin kämpässä ja odoteltiin ja minä odottelin että alkaisi tapahtumaan. Yhtäkkiä houmasin että nyt alkaa tapahtumaan. Kädet hikosi ja tuli aivan mahtava olo. Makasin sohvalla ja ihmettelin että tätäkö tämä nyt on. Kokemus ei vastannut odotuksiani ollenkaan. Olin odottanut jotakin aivan muuta, jotakin väkisin positiivista pakkopomppia musiikin tahdissa oloa. Mutta minä vain makoilin sohvalla ja fiilistellen, enkä viitsinyt nousta ylös. Purin kokoajan tyhjää ja jännitin leukoja, mutta se tuntui ihanalta. Katse ei pysynyt paikoillaan vaan kuva tärisi ja oli vaikeata katsella jotakin tiettyä, katse harhaili ympäriinsä.

Yhtäkkiä tavallaan havahduin ja huomasin että vaikutus tasoittuu, mutta kaveri totesi että noin ne aloittelijat aina tekee ja käski ajattelemaan jotakin positiivista. Suljin silmät, ja taas mentiin. 00-01 välisenä aikana kun olo alkoi laskea huomattavasti poltettiin paukut älystä ja se oli taas menoa. Liimauduin jälleen sohvaan puremaan tyhjää. Tuijotin kattovalaisinta jossa oli erisuuntiin suunnattuja lamppuja ja huomasin että se varjonsa kanssa näyttää aivan lohikäärmeeltä. Tuijotin sitä euforisoituneena ja muu maailma unohtui, kunnes taas havahduin. Jossakin välissä heitettiin kummatkin puolikkaan napin naamaan. Annoin omani sulaa kielen alle nopeampien nousujen toivossa. Polteltiin yön mittaan lisä lätkää.

Aamulla kuudelta heräsin ja totesin että voisin lähteä himaan. Vähän pelotti ajaa kun oli vielä outo olo. Menin suoraan nukkumaan kun päsin kotiin. Runkkasin, mutta se oli vaivan takana koska ajatukset harhautuivat aina sivupoluille ja huomasin makaavani veltto kalu kädessä aina välillä. Lopulta sitten onnistuin sotkemaan lakanat. Heräsin 11.55 aamulla n. viisi minuttia ennenkuin herätyskellon oli määrä soida.

Loppujen lopuksi kokemus oli mielestäni ihan kiva, mutta mielestäni liian "viihteellinen". Itse pidän enemmän syvällisemmistä kokemuksista. Pidän kunnon psykedeeleistä, tai kunnon jumi-stoned-mitävittumäeesajattelen sohvalukko pilvestä.