Selailin taannoin Sofi Oksasen Stalinin lehmiä, vaikutti erittäin hyvältä, täytynee joskus lukea.
Ja Hakki Hamsterin muistan hämärästi minäkin. Ihan häiriintynyttä, kun KOP jakoi sitä jonkinlaiseksi lastenlukemisitoksi. No, olihan se sarjakuva, mutta aika underground sellainen. Vasta myöhemmällä iällä tajusin, että aika Crumb-vaikutteinen sarjis.
Ja Bowien elämänkerrassakin luonnollisesti kuosataan. 70-luvun alussa, kun kokkelia meni 'reilummin' niin aika häröä on kaverin jutut olleet. Siis puhun nyt tuosta Buckleyn uudesta opuksesta, josta olen toistaiseksi lukenut vain pätkiä. Asiallisen ja kattavan oloinen opus kyllä, mutta nykyään noissa elämänkerroissa tuntuu olevan trendinä eritoten herkutella sillä, miten pahasti kukakin on sikaillut & sekoillut jossain elämän vaiheessa.
Juokse poika juokse. Se on hyvä Paitsi että loppu on ärsyttävä.Miks aina pahiksista tulee hyviä ja uskovaisia tai ne kuolee lopussa? Blah. No hyvä se on kumminki