nyt soi Godspeed You Black Emperor! - Blaise Bailey Finnegan III
tuota morphinea olen viime aikoina vähän kuunnellut. koneelta löytyy levyt night ja cure for pain. onhan se mukavaa ja hyvää ja kaikkea, mutta ei ole vielä niin iskenyt, että ihan hehkuttaa jaksaisin.
quote: Originally posted by: Recall " "Metallica on tytöille.....Salyerilla läpi helvetin......" Ilmeisesti melko ei-vakavasti-otettavaksi provoksi tarkotettu, mutta pakko sanoa että toi "kuka on rankin?"-ajattelutapa ei johda yhtään mihinkään. "
Se oli vaan tollanen "heitto". Mutta jos vertaillaan Metallican ja Slayerin tuotantoa (erityisesti tuoreempaa) niin ei siinä sen kummempi tietäjä tarvitse olla että ymmärtää "kumpi on rankempi".
Tällä hetkellä Pink Floydin Is there anybody out there? Musamakuni on todella laaja, tykkään kuunnella hassun letkeätä leppostelumusaa, välillä taas tykitän trancea. Riippuu fiiliksistä.
Muutamia artisteja mainitakseni: Sigur Ros, Manu Chao, Interpol, Kingston Wall, Death In Vegas, Weezer..
Morphine on ihan jees, mutta en minäkään sitä ihan hehkuttaisi. Vähän geneeristä. Itseltä löytyy levy Cure for Pain, jossa on kyllä muutamia oivia biisejä. Lähinnä runsaat huumeteemat viehättävät bändin musiikissa, ei niinkään se musiikki itsessään. Kivan kesäinen fiilis tuosta levystä kyllä tulee, kun viime kesänä sen hankin ja silloin eniten popitin...
Someday/There'll be a cure for pain/That's the day/I'll throw my drugs away...
Ja Monterey Pop oli kyllä oiva dokkari. Äänenlaatu oli kyllä ehkä vähän suttuinen. Sekava leikkaus ja suppeat kuvakulmat taas ovat ohjaaja D.A Pennebakerin tavaramerkki. Kannattaa tsekata muitakin miehen dokkareita, jos 60-luvun musiikki kiinnostaa, ja onhan kaveri myös ainakin Bowieta ja Depeche Modea taltioinut.
näitäkin joku tiedusteli;
Metallia en kuuntele oikeastaan ollenkaan, joskin Cradle of Filthiin on joku sairas fiksaatio (protoheviryhmiä tyyliin Led Zeppelin, Uriah Heep, Sabbath, Deep Purple en yleensä laske mukaan).
Goottirockiakaan en kauheasti kuuntele. Mitä nyt Mustaa Paraatia, Joy Divisionia, Sisters of Mercyä, jonkin verran Curea ja Bauhausia, The Birthday Party... noistakin osa aika rajatapauksia.
quote: Originally posted by: Ylilento "Tällä hetkellä Pink Floydin Is there anybody out there? Musamakuni on todella laaja, tykkään kuunnella hassun letkeätä leppostelumusaa, välillä taas tykitän trancea. Riippuu fiiliksistä.
Muutamia artisteja mainitakseni: Sigur Ros, Manu Chao, Interpol, Kingston Wall, Death In Vegas, Weezer.."
Pink FLoyd on itsellenikin juuri alkanut iskeä todella lujaa. Nimenomaan se oikea vanha Syd Barretin aikainen Floyd.
Hoo! Minäkin päätin hieman perhetyä tuohon Pink Floydiin. Eilinen päivä meni kuunnellessa jotain best of levyä. Vanhempi matsku vaikuttaa kyllä paremmalta kuin tuo uudempi. Nyt tosin soi Eagles of Death Metal - Whorehoppin' (****, Goddamn)
__________________
"Black windows are paint /
I scratch with my nails /
I see others just like me /
Why do they not try escape?"
quote: Originally posted by: HagallS "Texas Faggot - Gero Gero Näin btw:nä, onko täällä ketään hieman blackimpää metallia tai jonkin sortin goottimusaa kuuntelevia ihmisiä? vaihtu just: Lacrimosa - No Blind Eyes Can See"
Pamahti just winamppiin
Stormlord - A Descent Into The Kingdom Of the Shades
quote: Originally posted by: HagallS "Näin btw:nä, onko täällä ketään hieman blackimpää metallia tai jonkin sortin goottimusaa kuuntelevia ihmisiä?"
minä. levyhyllyn sisältö on 90 prosenttisesti joko duumia, kuuttia, rässiä, dödöä ja läkkipeltiä. tosin kuuntelen myös paljon sen lisäksi industriaalia, synapoppia, klassista ja surumielistä tummaa jatsia. tanssimusiikista kelpuutan ainoastaan psytranssin sekä gooan
"Morphine on ihan jees, mutta en minäkään sitä ihan hehkuttaisi. Vähän geneeristä."
Musiikillisesti Morphinen "se juttu" on/oli kitaristin ja siten kitaroiden puuttuminen, vaikka bändi soitti musiikkia joka perinteisesti on hyvin kitarapainotteista. Noin lyhyesti. Vika levy (The Night) ansaitsee mielestäni jo hehkutusta, sen verran uusiin ulottuvuuksiin koko touhu lähti.
Pink floydiin en oo koskaan kunnolla tutustunu. Varmaankin pitäs joskus, pakko kyllä myöntää että hieman ennakkoluuloja tuo bändin maine (anteeksi nyt vaan kaikille, mutta toivottavasti tiedätte mistä puhun) kaikkien saatanan hippien kritiikittömän ihailun ja jumaloinnin kohteena.
Led Zeppeliniä on tullut jonkun verran kuultua, sieltä löytyy kyllä hyvää tavaraa. Tähänkin pitäisi perehtyä kunnolla.
Vakavasti otettavana musiikkina black metal jäi lapsuuteen (oli helvetin kova juttu joskus esiteini-iässä. Go figure.) Jonkin sortin vitsinä toimii edelleen. Sen sijaan döödiä, grindia, metalli-HC:ta sun muuta mättöä, heviä ja mäiskettä tulee kuunneltua.
Ja nyt raikaa: Meshuggah - Glints collide Pärkele, tähänkin pitäs perehtyä sen verran että sais levyn ostettua. Potkii.