Pink Floyd on mielestäni sen hehkutuksen arvoista. Kun aloin kuuntelemaan, en edes tiennyt bändistä paljon mitään ja tunsin yhden ihmisen, joka sitä kuunteli. Sitten ihastuin aivan täysin ja se on vieläkin intohimon kohteena jatkuvasti.

Ainut Floydin levy, jossa Syd Barrett oli mukana bändiä johtamassa on Piper at the Gates of Dawn. Erinomainen levy, vapaata psykedeliaa ja aivan erilainen kuin muut albumit. Bändin suuri mainehan tuli Dark side of the moon -levyn mukana, joka on hyvä, mutta kaikkein popmaisin koko tuotannosta. Siitä voi olla tosin helppo päästä sisälle musiikkiin. Animals, Wish you were here, the Wall ja Meddle ovat yhtyeen kultakauden levyjä, joita voi suositella kuunneltavaksi kenelle tahansa. Wall aukesi itselleni kunnolla vasta pink floyd - the wall -elokuvan myötä, joka on ehdottomasti suosikkileffojani millä tahansa asteikolla mitattuna. Eikä pidä tietenkään unohtaa Atom heart mother -albumin melkein 24 minuuttista orkesterikappaletta, joka on hyvin hyvin villi ja omalaatuinen pala musiikkia.

Ei kannata olla ennakkoluuloinen. Ainakaan tämän yhtyeen kohdalla. Kyllä Pink Floydilta huonompiakin tuotoksia löytyy. Barrettin lähdön jälkeen bändiltä meni jonkin aikaa ennenkuin saivat itsensä kunnolla kasaan ja the Wallin jälkeen ideat ovat olleet vähän vähissä. Kyllä näistäkin kategorioista hyviä biisejä löytyy, mutta ei niitä kritiikittömästi ihailla voi.