elikkäs asiaan:

mätin noin kymmenisen pahanmakuista silokkia naamaan. enempää en saanut alas, sillä vitunmoinen gägi-refleksi iski jostain syystä päälle. päätin mennä sohvalle köllöttelemään mutta mahakipu alkoi vaanimaan joten kävin pian yökkimässä sienet ulos mahalaukusta. tein pari voikkaria jonka päälle pistin puolukkahilloa sekä loput lakit silputtuina. tällä kertaa ei tarvinnut käyttää väkivaltaa vaan ateria oli yllättävän hyvänmakuinen ja valui kuin itsestään kurkusta alas

kuuntelin musiikkia, möllötin telkkaa, lässytin irkissä ja hakkasin quakea odotellen vaikutuksia. mitään ei kuitenkaan tapahtunut. pettyneenä [n. 1,5 tunnin kuluttua] lähdin kauppaan ruokaostoksille. yritin aukaista hedelmille tarkoitettua muovipussia [sellaista telineestä repäistävää rullalla olevaa] mutta en saanut edes selville kummasta päästä se täytyi aukoa. en huolestunut sillä minulla on ennenkin ollut ongelmia muovin nypläämisen kanssa aivan selvinkin päin

joku vieressä oleva poitsu katseli epätoivoista puuhasteluani huvittuneena ja tarjoutui sitten aukomaan muovipussini. kiitin ystävällistä setää avusta. heebo häipyi virnuillen kassalle. yritin napata appelsiinia mutta en hallinnutkaan käden liikettäni. kauhoin ilmaa mutta sormet eivät tarttuneet aplareihin! katsoin appelsiinilaaria ja pelästyin. hui. appelsiinit liikkuivat ja pyörivät ja sulivat suureksi oranssiksi aplarimereksi. hermostuin todella kun tajusin että voi perkele. mätin paniikissa tuotteita koriin, osa lenteli lattialle, ja suuntasin pikaisesti kassalle

tyrkytin kassatytölle ensin varmaan kaikkea kirjastokortista matkakorttiin ennen kuin tajusin antaa heebottarelle pankkikorttini. äkkiä allekirjoitus, ostokset reppuun ja ulos kaupasta. marketin liukuovet näyttivät paukkuvan kiinni ja auki omaan tahtiin ja ilmoitustaulun ilmoituslaput nauroivat minulle. ulos astuessa lumi kimalteli kauniina ja oikaisin pienen metsikön läpi. ulkona oli pimeää, mutta yhtäkkiä kaikki muuttui aivan kirkkaan valoisaksi niin että silmiin sattui ja puunoksat kääntyivät päälleni syleilemään jokaista liikettäni ja tunsin käveleväni pitkää putkea pitkin joka ei tuntunut loppuvan koskaan

sitten yhtäkkiä, töks. olinkin jo kotiovella. tunsin olevani täysin selvä koska kaikki tuntui aivan normaalilta. ajantaju oli kuitenkin poissa joten katsoin kellotaulua ja sen viisarit oli ihan ihmeellisesti vinksallaan. jäin tuijottamaan kelloa ja se muuttui hohtavaksi ja lähti sulamaan pelkästä katseesta. innostuin 'sulattelemaan silmilläni' kaikkia esineitä mihin katseeni jämähtikään. harjasin jossain vaiheessa hiuksiani ja letitin päähäni kalanruotolettiä kun huomasin että pidin toisella kädellä kammasta kiinni, toisella hiuksista pääni yläpuolella ja KOLMANNELLA kädellä kohottauduin ottamaan pöydältä hiuslenkkiä

huh. siinä vaiheessa alkoi hieman ahdistamaan sillä kaikki käteni tuntuivat niin aidoilta. peilistä en uskaltanut katsoa minkälainen monikätinen mustekala siellä olisi ollut vastassa! ylimääräiset raajat unohtuivat kuitenkin pian ja päätin mennä nukkumaan. silmät suljettua näin mitä ihmeellisimpiä kuvioita joten ajattelin että ehkä olisikin parempi pysyä hereillä ja pitää silmät auki. menin keittiöön ja join puoli litraa pepsiä ja mätin karkkia suuhuni koska olen havainnut että sokeri nopeuttaa selviämistä. tuosta mässytyksestä on kulunut nyt neljä tuntia ja olen jo palannut normaalioloihin. olo on pirteä ja kaikin puolin miellyttävä. ihana kokemus!